sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Toivepostaus I

Kyselin toiveita teiltä, mistä aiheista voisin kirjoitella. Tässä ensimmäinen! 


Miten söin raskaus-aikana...

Raskausajan ravitsemuksen olin ajatellut jo ennen raskaaksi tulemista - olevan tietenkin terveellinen ja mahdollisimman sokeriton. Olin lueskellut Better Baby Book:ia sekä Healthy Baby Code:a sillä silmällä, jos mukaan tarttuisi jotain mitä en ollut vielä huomannut. Paljon oli tuttua asiaa mutta sain lisätietoa vitamiineista -ja mineraaleista sekä rasvojen vaikutuksesta raskaana ollessa.

Alkuraskaudessa teki kovasti mieli syödä lohta ja avocadoa, sekä salaatteja! Yritin syödä mahdollisimman monipuolisesti kaikenlaista sellaista, joissa oli hyvät ravintoarvot... Raskausviikot 7-15 oli sellaisia, että olin hieman huonoa seuraa ruokapöydässä, asiat yökötti mutta pakotin itseni syömään. Aina sitä jotain löysi, mikä maistui. Smoothie oli helppo!


Superfoodeja en käyttänyt oikeastaan lainkaan, ellei raakakaakaota lasketa! Jotenkin en löytänyt tarpeeksi tietoa niistä raskausaikana, joten katsoin paremmaksi olla ilman... Muutenkin vähensin kaiken mahdollisen lisäravinteista ja söin vain raskaudenajan vitamiinivalmistetta sekä tietenkin reippaasti kalaöljyä, D-vitamiinia ja magnesiumia! Ajatuksena se, ettei tulisi mitään "ylimääräistä" kuormitusta elimistölle.

Yllättävän vähän kärsin mieliteoista, makeaa ei oikeastaan tehnyt mieli normaalia enempää ja herkuissa pidin kiinni oman ruokavalion rajoista. Ainoat asiat, joita miehen piti lähteä hakemalla hakemaan muutaman kerran - oli ruusunmarjaviili ja fazerin sininen - patukka. Ainiin, olihan minulla lempi-himotus-ruoka; Uunimakkara ja keitetty peruna ;D No, olihan noita tuossakin mutta oikeastaan kuuntelin kroppaa (niinkuin aina ennenkin) ja söin sen mukaan mitä se tarvitsi!


Oli kyllä helppo syödä terveellisesti - vähän odottelin sitä, milloin tulisi kausi, että tekisi mieli vain hampurilaisia, jäätelöä ja karkkia. Ei oikeastaan tullut... Ja jos tuli niin ei siinä mitään :D Aika pitkälti sai kotonakin toteutettua himotuksia! Banana Pancakes oli aika kova! :)


Miten syön nyt...

Se, miten syön nyt onkin sitten aikamoinen tarina. Oikeastaan syön nyt kaikkia omia ravitsemus-oppeja vastaan. Syy siihen ei ole omissa käsissä vaan syy siihen on vauva ja vauvan hyvinvointi. Olen siis ollut kohta noin 5kk todella tiukalla imetysdietillä. Imetysdietti ei siis tarkoita sitä, että dietataan synnytyksen jälkeen imetyksen voimin takaisin kuntoon, ei ei - vaan se tarkoittaa sitä, että kun imettää - sinä ja vauvasi syötte ikäänkuin samaa ruokaa. Osalla äidinmaidon kautta imeytyy enemmän ravintoaineita "läpi" vauvalle ja osalla vähemmän..tai reagointi voi olla vähäisempää. (en tiedä onko asiaa tutkittu) No. Meillä meidän neiti on superherkkä kaikelle mitä söin. Hän reagoi ihollaan epäsopiviin ruokiin, tietysti myös vaipan sisältö kertoi paljon.

Noin 1,5 kk iässä alkoi tulla iho-oireita, joista oli tosi vaikea päästä kärryille. Ensin taisin jättää pois satunnaisesti käyttämäni maitotuotteet, sitten satunnaiset soijatuotteet, kananmunan, pähkinät, kaakao sekä monia yleisesti ongelmia aiheuttavia ruoka-aineita. Kävimme yksityisellä lääkärissäkin mutta oman selvitystyön jälkeen alkoi hi-taas-ti selvitä, mitkä oli suurimmat ongelmat ruokavaliossa. Olo oli monesti täysin epätoivoinen ja koin olevani epäonnistunut kun en osannut auttaa pientä. Alussa oli siis hieman itkeskelyä vatsavaivojen vuoksi mutta suurimmat hankaluudet tulivat ihottumista. Onneksi löysimme meille sopivan perusvoiteen ja joku sanoi, että joka ilta kylpy. Tuntui alkuun (ja tuntuu kyllä vieläkin) aika työläältä mutta kaikkensa sitä tekee kun haluaa lastaan auttaa.

Onneksi sinnikkyys palkitsi ja ihon kunto parantui pikkuhiljaa. Neiti oli ja on ollut kyllä pääsääntöisesti todella kiltti ja ihana, ei juuri koskaan itkekään kun asiat ovat hyvin. Äidillä sen sijaan  sopivia ruoka-aineita oli jossain vaiheessa vain 5 kappaletta ja järkyttävä nälkä kokoajan. En tietenkään suosittele näin tiukkaa settiä kenellekään mutta se oli tehtävä, jotta selvisi mikä sopi ja mikä ei. Allergologi suositteli erityiskorvikkeelle kokonaan siirtymistä vauvan ihon nähdessään mutta halusin vielä yrittää saada diettiä toimimaan...! Yllättävän kauan kesti, ennenkuin dietti alkoi kunnolla purra mutta onneksi jaksoin yrittää.

Tällä hetkellä syön edelleen siis todella rajoitetusti. Jossain vaiheessa oli vain 5 sopivaa ruoka-ainetta! Oma kroppa on näyttänyt jo pikkuhiljaa merkkejä siitä, että olisi aika laajentaa ruokavaliota. Olisi hyvä päästä jo pian takaisin entiseen, ettei kehity pahoja yliherkkyyksiä jatkuvasti syödyille samoille ruuille. Myös pikkuneidille on saatu kivasti jo uusia makuja soseiden muodossa! 

Kohti parempaa siis mennään! Odottelen jo entisiä värikkäitä lautasmalleja :)

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Before i go...



Haluaisin vielä huudella (epätoivoisesti) viime tekstin perään, että kerrothan jos on jotain aihetta josta haluaisit vielä kuulla! Mielelläni vastailisin ja kun olisi aihetta perehtyä kirjoittamaan pystyisin sen inspiraatio-huuruissani toteuttamaan yömyöhällä kun muut nukkuvat ;) 

...joten, mistä haluaisit minun vielä kirjoittavan? Kerro rohkeasti, olen täällä vielä hetkisen. 
Antaa sitten lokakuun kertoa lopullinen hei hei...



Isn't she lovely... <3

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Blogi nukahtaa...


Ei tule mittään...

En yksinkertaisesti saa aikaiseksi mitään blogin kanssa, joten kai on aika myöntää "tappio" ja laittaa blogi nyt virallisesti unille. 

Päivät täyttyvät tällä hetkellä niin voimakkaasti laulelusta, leikeistä, soseiden vääntämisestä - myös toisenlaista vääntämistä ;) ja siitä johtuvaa vaipanvaihtoa riittää edelleen :) Olen edelleen sellaisissa hormoonihuuruissa ihastellessani pientä kehittyvää tyttölastamme, että en meinaa muistaa muun maailman olemassaoloa. Tai ainenkaan blogimaailmaa! Instagramia päivittelen kuitenkin satunnaisesti ja useammin!



Vauvan kanssa arki on yllättänyt... hyvästi lämmin ruoka - tai ruoka ylipäänsä, hyvästi uusimmat tv-ohjelmat, hyvästi aika, jolloin saan tehdä mitä huvittaa. Odotellaan sitä aikaa kun taas voi ajatella hieman myös itseään eikä vauva ole aina se ensimmäinen prioriteetti. Hmm. Vaikka nyt kun sen tuohon kirjoitin - ymmärrän, että sitä päivää tuskin on tulossa :D Vauva. Lapsi. Teini. Aikuinen lapsi ... Joka päivä rakastan tätä pientä tyttöä enemmän ja joka ilta ajattelen kiitollisena sitä, kuinka ihana
Hän onkaan ja mitä hauskaa on päivän aikana hassuteltu. Ihmeellistä!

On se...
Kokonaisvaltaista...
Äitiys ja vanhemmuus.


keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Tyttö tuli!

Palatakseni ajassa taaksepäin...


Meidän pikkuneiti päätti itse määrätä päivän, jona hän syntyy ja se tapahtui raskausviikolla 39+0. Lähtö tuli selväksi keskellä keittiötä - onneksi oli sairaalakassit pakattuna. Suunniteltu sektio-aika olisi ollut 5 päivää myöhemmin... Sairaalassa sektiota odotellessa, ehti tulla jo muutamia napakoita supistuksiakin.. Sektio sujui kuitenkin hyvin ja ilman sen kummepaa kiirettä. Tyttö napitti heti minua silmiin ensinäkemällä, tarkkaavainen jo silloin. 
Sairaalassa oltiin ensin 7 päivää kun pienokainen sai tuntemattomasta syystä infektion, jota jouduttiin hoitamaan antibiootein. Ei mikään mahtavin aloitus pienelle elämälle... Kotiuduimme ja neljäntenä päivänä alkoi kotona sama homma - taas 7 päivää antibiootteja. Tuli sairaalan käytävät tutuiksi. Onneksi oma leikkaushaavani parani nopeasti ja synnytyshormonien ansiosta jaksoin olla sairaalassa sekoamatta pienen tytön tukena. 



Kun vihdoin pääsimme kotiin alkoi vasta arki kunnolla, on ollut kymmeniä kakkavaippoja, ihottumaa, muutama puklu eikä kyyneleiltäkään ole vältytty mutta kyllä se elämä löytää aina oman uomansa ja asiat palaavat tasaapainoon. On kyllä niin hellyyttävä tapaus kun voi vaan olla tämä meidän pikku neiti. Alussa vietin lukuisia aamuöitä auringonnousua ihaillen ja vauvaa syöttäen ja miettien miten tässä vauva-arjen myllerryksessä oppii kaiken mitä pitääkin... mutta niin se vaan opettaa, elämä nimittäin.




Itse tässä kun neiti täyttää 6kk mietin, kuinka tuntuu kuin vasta synnäriltä kotiutui mutta väliin on mahtunut kaikenlaista! Muunmuassa sitä, ettei minulla ole enää aikaa kirjoittaa blogia, heh!! :D Että täällä sitä mammaillaan ja yritetään selviytyä arjessa vaikkei ole välillä hajuakaan mitä tekee ;D




Katsotaan miten aika jatkossa jakautuu ja mihin muotoonsa blogi ajautuu...

Mukavaa viikkoa kaikille! 

tiistai 27. tammikuuta 2015

Voihan pylly!

Täällä ollaan plussa-pallon olomuodossa ja odotellaan... 

Kaikki on mennyt hyvin, joulut sun muut oltiin kotipaikkakunnalla ja palailtiin arjen pariin vasta ennen uutta vuotta. Pienoinen yllätys tuli sitten tammikuun alussa kun todettiin, että pikku-tyyppi mahassa on perätilassa. Vooooihan nenä! 



Tyypin pää on vas. rinnan alla ja jalat jossain oikealla nivusilla (tai siltä se tuntuu). Ei muuta kuin kotiin googlettelemaan konsteja saada vauva kääntymään itse. Synnytysvalmennuksessa (bebes) olimme jo saaneet ohimennen vinkkejä miten se tapahtuisi. Valmennuksessa vielä ajattelin, että "Voi, onneksi meidän vauva ei ole perätilassa!" ...Kuinkas sitten kävikään. Tutkin spinning babies - sivuja ja googlasin kaiken mahdollisen. Sen googlaamisen olisi kyllä voinut jättää väliin - ei lisännyt kuin paniikkia! Noudatin siinä sivussa eri asentoja, joiden pitäisi antaa tilaa kääntymiselle, kävelin ja yritin jopa soittaa musiikkiakin haaroväliin kääntymistä edistämään. Akupunktiohoitajalla kävin moksattavana ja juuri päivää ennen polille menoa pääsin käymään luotto-osteopaatillani. Hän saikin vauvan asentoa ja minun kehon epätasapainoja korjattua mutta odotettua käännähdystä ei kuulunut. Hukkaan ei osteopatia ole kyllä missään nimessä mennyt - siitä on aina niin mieletön apu! 

Polilla todettiin vain vauvan voivan hyvin mutta ulkokäännöstä ei lähdetty yrittämään, sillä lapsivettä oli siihen touhuun liian vähän. Toisaalta olin ihan helpottunut..kai sillä vauvalla on sitten joku syy kun se on kääntynyt..who knows. Pääsin samana päivänä vielä pelvimetriaan eli lantion magneettikuvaukseen, jossa tarkistettiin mahtuisiko tyyppi alakautta maailmaan kun aika koittaa. No ei mahdu. Eihän siinä sitten kovin paljon jää jossitteluille varaa - odotellaan siis sektiopäivää täällä jalat ristissä. Ei tarvitse enää harjoitteita sitten tehdä! Eipä kyllä paljon muutakaan..!
Vointi on ihan hyvä jos ei lasketa sitä, etten ole pystynyt oikein nukkumaan tässä kuussa kuin pikku-pätkiä yössä ja välillä pää painaa aika mukavasti tuohon kylkiluihin ;) Asiaa ei helpota se, että olen itse kovin lyhyt. Sori beibi, ei ole enempää tilaa! Kovasti harmittaa myös se, että pitää hiipiä täällä siihen malliin ettei synnytys käynnistyisi ennen sektiota. Lenkille jos lähtisin niin varmaan alkaisi tapahtua aika pian, sen verran kypsää meininkiä tuolla alakerrassa jo on... Täytyy antaa luontoäidin sen verran määrätä, että lepää nyt sen minkä pystyy. Tilanteelle ei mitään voi.


Lintu-perspektiivi...

Raskaus on onneksi mennyt muuten kaikinpuolin todella hyvin! Olkoon tämä nyt se meidän vastoinkäyminen sitten.. :) Aiemmin olen voinut ja uskaltanut touhuilla kaikkea mahdollista ja käydä salillakin. Nyt viimeiseen kahteen viikkoon on kyllä tullut muutosta oloon eikä uskalla lähteä enää urheilemaan kovinkaan paljon! 

Toissaviikonloppuna sain ylläri- baby showerit! Kaikki ihanat ja tärkeät ystäväni ja siskot olivat paikalla. Se tuntui oikein mukavalta <3 Sain myös kaikenlaisia tarpeellisia lahjuksia ja kehdon ensisängyksi vauvalle.



..että eipä tässä tänään mitään sen kummempaa kuin ihmetellä ulkona olevaa lumituiskua ja hörppiä teetä sisätiloissa.


Kivaa...tiistaita kaikille!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Suklaa-Hasselpähkinä Kakku (Raw)

Teki mieli kakkua. Ja suklaata. Syntyi extempore-kakku! 





Pohja:

Cashew-pähkinöitä
Kookoshiutaleita
(2 taatelia) 
Suolaa
2 rkl Kookosöljyä sulatettuna

Täyte:

1 prkl Luomu Kookosmaitoa (SantaMaria)
3 rkl psylliymiä (Cocovi)
n.100g Tummaa 70% Suklaata (Lindt) maidoton
1 dl Kaakaovoita sulatettuna
(Hunajaa jos tarvitsee)
(1 rkl Sitruunanmehua raikastamaan jos siltä tuntuu)

Päälle:

Paahdettuja hasselpähkinöitä


Käytin pikku-kakkuvuokaa, halkaisija 18 cm
Käytin tekemisessä sellaista mini-monitoimikonetta, nää menee varmaan sekaisin myös tehosekoittimella.

Toivottavasti onnistuu! 

lauantai 10. tammikuuta 2015

Ihanat sämpylät!

Olen jo vuosia etsiskellyt sopivan epäaktiivisesti sopivaa sämpyläohjetta. Suurimman osan aikaa kuitenkin harmittelemalla sitä, että kaikissa ohjeissa on hiivaa, eikä sopivia jauhoja. Olen myös sen verran epäileväinen, etten olisi ikinä uskonut löytäväni sellaista ohjetta jossa koostumus ja maku kohtaisivat. Mutta. Nyt olen. 

Löysin Vaneljan (Kiitos Hyvää) ohjeen *Himla Bröd* - mikä täydellinen sämpyläohje, joka toimii!! 
Minä muokkasin sitä, sillä en siedä tattaria kovinkaan hyvin...Kirjoitan omat vinkkini vielä tähän alle. Parasta ohjeessa on sen helppous sekä se, että se on gluteeniton ja hiivaton. Pähkinättömäksi tämän saa ihan varmasti myös ...



Uuni 200°c (n.20min)

Liota ensin 15 min...

2 rkl Chia-siemeniä (voi kuulema korvata esim. pellavansiemenillä)
1 dl Kylmää vettä 

Mittaa ja lämmitä max. kädenlämpöiseksi...

3 dl Mantelimaitoa (tai esim. riisimaitoa)
50g Voita tai gheetä
1 tl Hunajaa / siirappia
Ripaus ruusuolaa (maistelin taikinaa, jotta tuli tarpeeksi suolaa ja makeutta)
(lämmitin mikrossa juuri sen verran että voi suli maitoon)
Lisäsin lopuksi n. 1 tl omenaviinietikkaa (käytin Bragg-merkkiä)

Mittaa kuivat aineet kulhoon...

3 dl Mantelijauhoja
1,5 - 2 dl Maissijauhoja (luomu)
0,5 dl Hirssihiutaleita (Urtekram)
1 dl Luomu perunajauhoja
2 tl Leivinjauhetta
2 rkl Psylliymiä (käytin CoCovin)

Aloitin taikinan teon lisäämällä Chiasiemen-limaan maito-voi-seoksen vispilällä jotta siemenet erottuvat eivätkä jää klimppiin. 
Sitten lisäilin jauhoseosta (siivilän läpi, jotta perunajauho ei paakkuunnu) vispilällä vatkaten. Pääsen lähes loppuun vispilän kanssa sitten vaihdan lusikkaan. Loput siivilään jääneet isommat hiutaleet kippaan myös sekaan. Sekoittelen aika varovaisesti, en lähde vaivaamaan, sillä en tykännyt sotkea näppejäni tällä kertaa ;) Taikinani jää löysähköksi. Maistele! Annan sen tekeytyä rauhassa noin 15 min ja katson sitten miltä se alkaa näyttää...

Nostelin lusikalla pellille sämpylät, olisin voinut myös muotoilla ne kauniimmiksi öljytyillä (macadamiaöljy) käsillä mutta sitäkään en viitsinyt ;) Taikina tarttuu kyllä yllättävän vähän vaikka on löysää. 

Koristelin sämpylät hirssihiutaleilla koska minulla ei ollut unikonsiemeniä... :) 
Ensimmäisellä kerralla tein koe-erän ja paistoin muutaman etukäteen varmistaakseni, ettei niistä tule pannukakkua. Kokeilu onnistui, loput uuniin! 

Paistoin sämpylöitä 200 asteessa n. 20 minuuttia. Omani olivat mini-sämpylöitä. Tarkkailin hieman miten kypsyvät, tarkkaile sinäkin...! 





Ihania ovat, söin ison voinokareen kanssa ;) 




tiistai 6. tammikuuta 2015

Baby Essentials.

Niin, ne vaunut... ynnä muut.

(...tässä on nyt tätä spekulointia, tosin ei kovin teknistä - vain mieltymyksiin perustuvaa!)
Emme ole vieläkään hankkineet vaunuja :D Olenko poikkeuksellinen vai vain tyhmä? Tuskastuin vaunuviidakossa jo ennen viikkoa 20 kun mietin pääni puhki millaiset vaunujen tulisi olla. Mietin hintaa, tarvittavia ominaisuuksia, käytännöllisyyttä ja yritin kuvitella miten ja missä niitä sitten käytetään. Ei minulla ollut harmaintakaan hajua muusta kuin siitä mitä EN HALUA. Sekin lähinnä ulkonäön puolesta. Luin paljon arvosteluja Bugaboo Bufffaloista ja kolusin kaikki blogit läpi, joissa oli vaunuvertailuja. Tässä ei nyt vertailuista voi puhua niinkään... 


Olen pantannut vaunujen hankintaa kahdesta syystä; 1. Tuntuu, että onhan tässä aikaa...not. 2. Hinta ällöttää! Alusta saakka olen kuitenkin ollut varma, että valintani kallistuu Bugaboo Buffaloon. Huokeammalla jos haluaa päästä, valitsisin Brion 'Smile' - mallin. Kaikista uusin Brion 'Go' ei houkuttanut minua kaikkine iskunvaimentimineen. Makunsa kullakin. Ihmettelin mm. myös ettei (kauniin) harmaita vaunuja ole oikein tällä hetkellä markkinoilla. Mikä sääli. Tai ainekaan en löytänyt sellaisia etsimällä... 'Go Next' - vaunuissa löytyi mutta en pitänyt tosiaan mallista. 





Kyllä testailujen jälkeen ajattelen, tämän Bugaboo Buffalon olevan 'the one'. Yhdistelmävaunut siis kyseessä ja näppärä käyttö yllätti jopa oman isäni kun hänen kanssaan kävin vaunukaupassa ohimennen. Mietin värinä jo 'armeijanvihreää' mutta päälisiä voin sitten vaihtaa jos niikseen tulee. Autokaukalossakin olisin toivonut vaaleaa/vaaleanharmaata väriä mutta sitä ei ollut saatavavilla juuri. Autoon tulee sitten turvakaukalo ja 'tellinki' kaukalolle. 




Eräs tärkeä vaunuihin liittyvä asia on lämpöpussukka, vai miksikä ne äiti-ihmiset sellaista nimittävät. Olen iskenyt silmäni Joutsenen untuvapussiin. Elodie Detailssilla on myös kauniita - laatua en ole päässyt hypistelemään... Bugaboolla on myös tuollainen wool-lämpöpatja vaunuihin. Voihan vaunuihin laittaa myös lampaantaljan...



Elodie Details - pussukat 

Helmikuussa Bugaboolle tulee uusi malli Buffalosta, Bugaboo Buffalo Escape 2015. Se miellyttää myös... Siinäpä sitä vihreää siis sekä nahka-yksityiskohtia, joita jään perusmallissa kaipaamaan. Rungon täytyisi olla kuitenkin musta, mielestäni ;) 


Linkki
Yritän edelleen muistella ystävieni ohjeita, että vaunut pitää olla sellaiset joiden kanssa tekee mieli lähteä lenkille eikä tarvitse tapella toimintojen kanssa. Sitä noudatetaan sitten... 

Varmasti on kaikenlaista muutakin tärkeää härpäkettä, joita minulla vielä puuttuu mutta kunhan saamme kaukalolla tuotua nyytin jossain vaiheessa kotiin, olemme tyytyväisiä. Katsotaan sitten helmikuun puolella mitä pakkaset mahtavat olla. 



Kai pulkka ajaa saman asian kuin vaunut ;) ?

maanantai 29. joulukuuta 2014

Hankintoja...

Täällä elo etenee ja joulun vietostakin on toivuttu! Nyt takaisin kotona nauttimassa pakkasista... Blogiin kirjoittelu on näköjään vähentynyt lähes olemattomiin, pahoittelut siitä jos siellä ruudun toisella puolella on vielä lukijoita! 

Tässä listasin juuri hankintoja, joita tekisi mieli ja joita oikeasti myös tarvitsisin kotiin! Kukkaronnyörit on kyllä niin kireällä, että saa nähdä mitä sitä loppupelissä tulee hankittua. Ehkä tulokkaalle hyvä saada jonkinmoinen ensisänky, vaikka vitsailtiinkin jo että käytetään pyykkikoria siihen tarkoitukseen hätätilassa. :D Ei olla nimittäin kovinkaan suurta ressiä vauvan hankinnoista otettu... sillä saralla saa siis petrata ihan urakalla seuraavan kuukauden ajan. ;)



Tehosekoitin on ainekin ehdoton, sillä tammikuun alusta - eli ihan kohta, aloitetaan kevyt detox. Tarkoittaen kaiken ylimääräisen "hötön" poisjättöä ja viherpirtelöiden sekä vihreiden asioiden lisäämistä ruokavalioon. Entinen tehosekoitin on rikki ja kuvassa oleva Electrolux pitäisi olla hiljainen malli - toivotaan!! 


Hyvää alkuviikkoa kaikille! 

torstai 11. joulukuuta 2014

Kaamoksen keskellä...



Kyyyylllähän täällä juttua olisi mutta ei aikaa kirjoitella. Vaikka aika tuntuu pysähtyneen ja jokapäivä on samanlaisen harmaa - tuntuu, ettei  aika riitä kaikkeen! Päivittäinen pimeys tuntuu jo naurettavalta :D En jaksa masentua, minua naurattaa...ehkä olen sen verran masokisti, että saatan jopa nauttia tästä pimeydestä. No en ehkä sentään. 

RV 31, ei paha...varpaat näkyy vielä.
Mitäs sit. Täällä maha kasvaa ja alivuokralainen muuttuu kokoajan aktiivisemmaksi. Esimerkiksi nyt tuntuu olevan aamujumppa menossa vaikka salille ollaan vasta kohta lähdössä! :D Tähän saakka huomioitua; tykkää musiikista ja laulamisesta sekä liikunnasta! :) Mikäs siinä sitten ollessa. Vointi on pysynyt hyvänä, lääkitystä olen säätänyt omin päin edelleen ja seurantalabrat pitää huolehtia itse, mitään ei saa pyytämättä. Alle 8 viikkoa siis jäljellä odotusta... Hankintoja ollaan tehty niukasti mutta kyllähän tässä vielä ehtii. iHerbistä olen tilannut erilaisia kosteusvoiteita mahaa varten ja rasvaillutkin melko ahkerasti. Tämä Palmer'sin voide on ehdoton suosikki! 




Kokeilin vähän aikaa sitten Jonnan raakakakku-ohjetta. Päällisen onnistuin jotenkin munaamaan ja se oli jokseenkin kovaa - muuten kuitenkin onnistui aika kivasti ja tyydyttämään suklaanhimoa! 


Ei tässä nyt tällä erää muuta - palailen asiaan sitten kun aurinkokin jos saisin valoisampia kuvia kodista pitkästä aikaa... 



Moi moiii...

maanantai 17. marraskuuta 2014

Saunaan!

...toista kertaa nyt! 

Saunassamme oli siis pieniä ongelmia ja lämmittäessä sähkösaunasta tulikin sini-savusauna. Syytä etsittiin ties mistä mutta syylliseksi paljastui parafiiniöljy. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin purkaa kaikki saunasta seiniä ja kattoja myöten. Nyt sitten laitoimme vihdoin uudet paneelit..niitä ei muuten käsiteltykään parafiiniöljyllä. Laude-materiaali pidettiin samana ja se on lämpökäsiteltyä haapaa!

Tarkennukseksi sitten, että syy oli juuri tietyssä parafiiniöljyssä..epäillään siinä olleen jotain epäpuhtauksia. Tätä tutkittiin ihan laboraatiotasolla ja vielä jatkuu! Ensinhän luulimme, että syy on kiukaassa mutta näin ei ollut. Tulikivi hoiti asian kyllä paremmin kuin hyvin, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen vaikka syy ei edes ollut itse kiukaassa! Ei voi kuin kehua Tulikiven palvelua! 


Saunoa pystyy, eikä savua ole enää esiintynyt ja kaikki toimii. Mies teki ilmastoinnin kanssa jotain kikkailuja, joten korvausilma tulee (jos oikein ymmärsin) suoraan ulkoa, eikä pukuhuoneesta, jossa meillä on vielä (huonolla) parafiiniöljyllä käsiteltyä kattoa paikoillaan. Ei mielellään alkaisi purkamaan koko alakerran sisäkattoja kun sitä ei todennäköisesti kukaan edes korvaa. 


Saunassa on ihana tunnelma ja meillä onkin tapana suihkun aikaan laittaa saunaan valot päälle... :) Sitä on niin mukava katsella samalla! Sumu-kiuas on meille aivan täydellinen ja löylyt ovat erittäin pehmeät ja miellyttävät.





En muista olenko kuvannut meidän kylpyhuoneen oven. Savunharmaa liukuovi, joissa stopparit/"hiljentimet". Tykätään ja käytössäkin mukava. Alakerrassa ei olisi ollut tilaa tavallisille aukeaville oville...




Ihanaa, että vihdoin on sauna...
Ja mikä parasta, minäkin voin vihdoin monen monen vuoden jälkeen - saunoa normaaliin tapaan..
terveyskin on näköjään mennyt vihdoin eteenpäin tälläkin mittarilla! 

tiistai 11. marraskuuta 2014

TrippTrapp

Olen ollut aika nihkeällä fiiliksellä mitä tulee vauvan hankintoihin
(hyvin epätyypillistä minulle)
Taisin jo uuvuttaa itseni pohtimalla vaunu-asioita viikolla 20, enkä ole sen jälkeen laittanut tikkua ristiin asian suhteen...vaunu-asiat saavat odottaa siis vielä hetken, vielähän tässä ehtii! 

Helppo hankinta sen sijaan oli syöttötuoli! Senkin vuoksi, että meillä käy myös lapsivieraita ja on mukava tarjota myös heille paikka kahvipöydässä.


Tiesin heti minkä syöttötuolin tulisin hankkimaan ja värikin oli melko selkeä alusta saakka. Pientä vauvaa varten hankin varmaan vielä newborn-setin arkea helpottamaan... 


Stokken TrippTrappiin löytyi onneksi kivat ja hillityt kangaspäälisetkin 
mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin kuinka ne arjessa toimivat... 
Tuolilla on 7 vuoden takuu on rekisteröityy Stokken sivuilla! 
Ja tuolikin muuntautuu lapsen ikävuosien mukaan pitkälle, pelkkää plussaa siis!


maanantai 10. marraskuuta 2014

Raskausajan terveysasiaa!

Täällä ollaan ja kasvatellaan mahaa! 
Kaikki on mennyt todella hyvin raskauden osalta, 
olo on jaksava eikä nyt pahempia "vaivojakaan" ole ollut... 
Ainut murhe tuntuu olevan asiointi neuvolan kanssa tarvittavista kilpirauhaskokeista. 

RV 22

Kilpirauhasen toiminnan seuranta raskausaikana

Kunnassa selvästi säästetään ja jokainen labra-pyyntö on kiven alla ja pitää tehdä erikseen. Kilpirauhas-arvojani ei tosiaan olisi seurattu raskauteni aikana kuin 2 kertaa; heti alussa ja siitä noin 6 viikon kuluttua. Minulle tämä ei sovi. En suostu arvailemaan onko lääkettä liikaa vai riittävästi kun kyseessä on joku muukin kuin minä itse ja hänen koko tulevaisuutensa. Olen pyrkinyt siihen, että otatan kilpirauhaskokeet joka 4. viikon välein sillä vaihtelua en osaa ennalta aavistaa. Nyt viimeisimmistä labroista on noin seitsemisen viikkoa ja tälle viikolle sain onneksi uuden testiajan. Olen itse vastuussa omasta lääkityksestäni, sillä minulla ei ole vakituiseen hoitavaa endokrinologia tai vastaavaa. Pyrin aina ottamaan arvot; TSH, T4V sekä T3V -arvot, jotta saan vertailupohjaa aiempiin labroihin. Tällä kertaa "anelin" myös kilpirauhasen vasta-aineet eli TPO :n. Tällä viikolla pääsen siis labraan. Arvot ovat toistaiseksi pysyneet hyvinä! (Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon sillä tietoa neuvolasta saa erittäin niukasti tai ei ollenkaan - samoin internetissä ei ole johdonmukaista ja luotettavaa ohjeistusta kuinka toimia raskausaikana) 

T3-lääkitys raskausaikana

En olekaan varmaan kirjoitellut siitä, kun raskauden alussa minulla oli vielä Liothyronin lääkettä jota oltiin vaihtamassa Armour Thyroidiin...keväällä alkoi tuntua siltä ettei kehoni enää tarvinnut T3-only -hoitoa. Emme saaneet kiinni oliko Clearing jo tapahtunut vai ei mutta keho kertoi, että lääkettä voisi alkaa vähentelemään. Olinkin jo noin seitsemännellä raskausviikolla kun lääkevaihdosta alettiin miettimään pelkkään Thyroxiniin. Vaihdos raskauden alussa pelotti mutta halusin kokeilla. Vaihto ja T3:sen poisjättö tuntui luontevalta ja keho "antoi luvan" jättää T3:sen kokonaan pois. Mikäli tilanne olisi ollut toinen, olisin jatkanut T3:lla mutta oma tilanteeni oli se, ettei lääkehoitoa enää tarvinnut jatkaa pelkällä aktiivisella T3-muodolla. Nyt kehoni osaa jo itse muodostaa oikean määrän hormoneja T4:sta eli Thyroxinista. Toivotaan, että jatketaan tällä tiellä. 
Olen kuullut/nähnyt sekä lukenut, että myös T3-hormonia käyttävien potilaiden vauvat ovat syntyneet terveinä ja hyvinvoivina. Minulle, myös TK-lääkärin (keneltä jouduin pyytämään kilpirauhas-paketin erikseen kun neuvola ei sitä antanut) piti ilmaista puhelimessa - minun sitä pyytämättä, hänen oma mielipiteensä T3-lääkitykseen vaikka en edes käytä kyseistä lääkettä. Itselleni tämä oli jokseenkin surkuhupaisaa. 

Sokerirasituskoe

Glukoosirasituskoe raskaana oleville oli toinen asia, jonka kanssa pähkäilin pitkään. Epäilin jo heti alusta lähtien, noinkohan pystyisin sitä tekemään. Kysyin asiasta terveydenhoitajaltani neuvolassa, hän ei siihen ottanut juuri kantaa. Asiaa tiedusteltiin myös neuvolalääkäriltä, joka suositteli koetta BMi-indeksin perusteella (joka oli koholla) mutta ei "pakottanutkaan". Äitiyspoliklinikalla taas asia ei tuntunut olevan kynnyskysymys ja heidän näkökantansa oli, että "sitten ei varmaan kannata jos kokeesta on vaan huolta ja rasitusta kehollesi". En tosiaan syö sokeria tai edes pysty syömään sitä nykyisin kovinkaan suuria määriä. Irtokarkin syönti on jäänyt kokonaan eikä jäätelöäkään voi syödä. 

Sokerin syönti aiheuttaa ikäviä rytmihäiriöitä ja tiheälyöntisyyttä. Ruokavaliossani ei myöskään ole viljoja tai ylipäänsä suuria määriä hiilihydraatteja, joten sokerinsietokyky on alentunut vuosien mittaan ihan terveyssyistä! En halua aiheuttaa tahallaan sokeri-humalaa tässä vaiheessa raskautta, sillä en tiedä kuinka kehoni reagoi. Paastoverensokerini ovat olleet matalat koko raskauden ajan, noin. 4.1 - 4.7 - välillä. Jatkan mittailua ja seuraan verensokereita pikamittarilla. Mikäli olossa tulee muutoksia olen sitten yhteydessä neuvolaan. Painokaan ei ole noussut normaalista poikkeavasti, joten kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. 
Raskausdiabetesta sairastaville suositellaan tiettyä ruokavaliota, jota jo noudatan suoliston hyvinvoinnin vuoksi. Kilpirauhasen kannalta hiilihydraatin saanti tulisi pitää noin 150g hiilihydraattia päivässä. Eikä muutenkaan kovinkaan kovalle VHH-linjalle tulisi lähteä raskauden aikana. Hiilihydraatin lähteinä olen nyt käyttänyt riisiä, perunaa ja banaania. Hedelmien saannin pidän minimissä. ..Että en ole menossa sokerirasitukseen.. :) 



Ruokavalio raskausaikana

Alkuraskauden ällötyksistä (rv 7- 15) päästyäni, olen pyrkinyt syömään säännöllisesti ja TARPEEKSI. Vedenjuonti on korostunut - tarve kaksinkertaistunut suorastaan! Olen pyrkinyt siihen samanlaiseen ruokailuun kuin aina ennenkin; monipuolista, värikästä ja ravinnerikasta (paleo). Maitotuotteet tosiaan minimissä. Rasvojen saantiin olen panostanut koko ajan. Perunaa olen syönyt nyt eniten, mitä viiteen vuoteen yhteensä..bataatti ei ole yhtä hyvä, vaan saan siitä vatsanväänteitä. Raskaushimotuksia ei ole ollut kuin muutamia, yllättäen ei olekaan tehnyt kovinkaan paljon mieli makeaa..ihmettelen kyllä vieläkin, miten se voi olla niin. No..ehkä oma keho suojelee siltä huonolta ololta, jonka makeat herkut saavat aikaan. Alkuraskaudessa teki mieli aivan todella paljon lohta, sitten tuli juustoihin himo, muutaman ruusunmarjaviilin söin vaikka mieli halusi enemmän, seuraavana oli uunilenkki ja keitetyt perunat... :D Tällä hetkellä ei ole mitään erityistä himoa.. Korvapuusteja kohtaan minulla on tasainen himo, mutta niitä on työläs tehdä itse eikä valmiinakaan löydy, joten minkäs teet! Haluan vaihdella paljon, sitä mitä syön joten yksipuolinen ruokavalioni ei ainenkaan ole! Smoothiet ovat tehneet paluun, niiden kanssa oli vähän hiljaisempaa myös jonkin aikaa... Yritän tehdä jokapäivä erivärisen smoothien ;)
Kahvia en pystynyt edes haistamaan alussa mutta nyt viimeisellä kolmanneksella "maitokahvi" tuoksuu usein ihan hyvältä ja sitä tekee mielikin. Musta kahvi on ehdoton nounou.. Olen käyttänyt pääsääntöisesti vain Bulletproof-kahvia jos on tehnyt mieli. Sekaan laitan joko mantelimaitoa vaahdotettuna tai perus Bulletproof-mixin; ghee+MCT-oil. En tosiaan juo kahvia edes joka päivä - satunnaisesti silloin tällöin ja yleensä vain aamuisin/päivällä. Pyrin jättämään taas kokonaan pois mitä lähemmän laskettua aikaa mennään. Muuta kahvia ei kyllä teekään mieli kuin Bulletproofia..voi johtua siitä, että siinä ei ole homeita tai myrkkyjä kuten muissa kaupallisissa kahveissa..tiedä sitten. Kahvipapujen tuoksu on ainenkin aivan taivaallinen :)


Lisäravinteet raskausaikana

Olen tutkinut alkuraskaudessa jonkin verran sitä, mitä vitamiineja pitäisi syödä ja miten paljon. Kaisa Jaakkolalta otin oppia jonkin verran. Karsin kaikki turhat pois raskauden alussa. Myös kaikki tasapainottavat yrtit sun muut jäivät automaattisesti pois kun unen tarve palasi takaisin ja keho jollain lailla myös rauhoittui. Olen pitänyt tärkeänä rauhoittua iltaisin mahdollisimman hyvissä ajoin ja ajoittaa liikunnan aamupainoitteisesti tai aikaiseen iltapäivään. Silloin jaksaakin parhaiten eikä treenit häiritse yöunia. 


Superfoodit

Superfoodeistakin olen karsinut paljon ja pois on jäänyt mm. pakuri, reishi, tulsi, ashwaganda ja maca. Smoothien seassa olen käyttänyt opti-MSM:ää, glutamiinia ja kollageenijauhetta (puhdascaps+), välillä myös raakakaakaota.


Muut elämän osa-alueet, jotka vaikuttavat terveyteen

Olen pyrkinyt rauhoittamaan elämää mahdollisimman paljon. Menen tosiaan elimistön ehdoilla, muutamia päiviä huomaan olleen, kun on ollut kiirettä niin sen jälkeen saatan olla muutaman päivän todella väsynyt ja sitten levätään. Muuten kyllä jaksaa yllättävän hyvin touhuta. En ole ollut näin voimissani moneen moneen vuoteen. 
Unen tärkeys on vain korostunut ja yritän kunnioittaa unen tarvetta myös mahdollisimman hyvin. Liikunta ja ulkoilu tukevat hyvinvointia ja piristävät. Ihmissuhteet on myös hyvä olla kunnossa jolloin välttyy ylimääräiseltä ja turhalta stressiltä! 




Hyvä kirja raskauden tueksi SEKÄ MYÖS SITÄ ENNEN

Olen päässyt melkein loppuun The Better Baby Book- kirjassa. Oikein hyvä teos! Toinen kirjoittajista  - Dave Asprey, on myös Bulletproof-kahvin takana ;) Tämä kirja olisi ollut hyvä olla jo ennen raskautumista, vaikka suurin osa tiedosta oli aika tuttua. Näkökulma raskauden suhteen oli kuitenkin uusi ja sisälsi hyvää tietoa mm. lisäravinteiden tarpeesta sekä ravinnosta yleensäkin. Vähän oli myös sellaista nippelitietoa, joka oli hieman liian korkealentoista mutta kirjasta on helppo poimia itselle kaikista tärkeimmät asiat. Suosittelen! Tämä voisi olla myös hyvä jonkin asteisesta lapsettomuudesta  kärsiville tai niille, jotka mietiskelevät näitä hedelmöitysasioita parhaillaan. 


Kosmetiikka ja kemikaalit 

Kosmetiikan suhteen olen yrittänyt siirtyä mahdollisimman paljon luomuun. Kaikessa se ei oikein onnistu mutta esimerkiksi kosteusvoiteissa olen löytänyt hyviä ja miedon tuoksuisia rasvoja.  Monet luomu-kosmetiikkatuotteet ovat todella voimakkaan tuoksuisia. Hiusten värjäämisessä ollaan kampaajani kanssa samoilla linjoilla; kohti luonnollista omaa sävyä ja värjätään mahdollisimman vähän raskausaikana! Kaikkihan tekee tyylillään nämä jutut mutta omalla kohdallani myös lievä hajusteyliherkkyys ja pölyallergian paheneminen on vienyt minua tähän suuntaan. Ei minusta valitettavasti täysin luomu-mammaa ehkä saa, olen sen verran tuoksuhullu... Pyykissä ja siivouksessa olen kuitenkin siirtynyt jo lähes tuoksuttomiin vaihtoehtoihin! 

Tässä nyt muutamia ajatuksia, kysyä saa aina ja kerron sitten mielelläni lisää mikäli jokin tietty asia kiinnostaa...! 


Kuvat by Mrs.K.

maanantai 27. lokakuuta 2014

DIY : Cashew-butter


En ole koskaan päässyt pähkinävoin suurkuluttajaksi, varsinkaan kun en ole maapähkinöiden ystävä sattuneesta syystä (antinutrientit, maapähkinä ei ole pähkinä). Eräs päivä bongasin instagramista herkullisen ja helpon paleo-pikkuleipä-ohjeen, jota piti päästä kokeilemaaan. Ohjeeseen kuului cashew-pähkinävoi... Eihän minulla sitä tietenkään valmiina ollut ja lähdin etsimään ohjetta netistä. Törmäsin All natural homemade raw cashew butter - reseptiin, jossa oli vaihe vaiheelta opastettu kuinka sen teko käy! Tuolla the healthy foodie - sivuilla näkyi olevan vaikka mitä muitakin ihania kokeilemisen arvoisia ohjeita :)

Cashew-butter ohjetta varten olisi tarvinnut food prosessorin eli monitoimikoneen. Ai että, olen halunnut sitä laitetta kauan mutta olin hankkinut pienemmän sauvasekoittimen, jonka kanssa tuli pieni "cutteri"-osa...sillä lähtisin toteuttamaan...! Suomensin vaiheet tähän alle! 


Ensin heitin kulhoon sopivan määrän cashew-pähkinöitä ja aloitin prosessin. (n.200g) 
Pähkinät muuttuvat pian jauhomaiseksi...
Jatka blendaamista...
4-5 minuutin päästä pähkinät alkavat muuttua hieman enemmän tahnamaiseksi ja massa alkaa kiivetä kohti kulhon reunoja, joten välillä on hyvä pitää taukoja ja kaapia massaa takaisin kulhon pohjalle muuten terällä ei ole mitään tehtävää...
1-2 minuutin päästä tästä massa muuttuu entistä kuivemmaksi...
Ajattelet varmaan, ei tästä voi tulla mitään...
Älä missään nimessä lisää vettä tai öljyä tässäkään vaiheessa...
Jatka blendausta...
Massa muuttuu pahemmaksi, vielä kuivemmaksi ja hankalammaksi työstää...


kuvat

Oma cutteri-parkani alkoi käydä jo melko kuumana (lähes savusi), samoin cashew-massa - oli jännittävää kun sekin kuumeni itsestään aivan kuin olisi paahdettuja pähkinöitä sekoitellut...
Massan kuumentuminen on siis "normaalia"...
Nyt on mennyt ehkä noin 10 minuuttia...
Tässä vaihessa on hyvä pitää 2-3 minuutin taukoja varmuudenvuoksi, ettet hajota konettasi...
Jatka vielä blendaamista kunnes alat nähdä ensimmäisiä toivon pilkahduksia...
Seos alkaa pikkuhiljaa pehmentyä ja pähkinöiden öljyt vapautua...
Vielä 8-10 minuuttia, jotta pääset "voi-vaiheeseen" seoksen kanssa...
Muista pitää taukoja koneen kanssa...
Pian huomaatkin kun seos alkaa olla pehmeää ja pähkinävoimaista... 

kuva
You did it!
Toivotaan, että vatkain on vielä kunnossa... :)
Sekoitin lopuksi sekaan vielä hieman ruususuolaa sekä bulletproof-vanilijajauhetta


Siinäpä se! Ei muuta kun purkkiin tai nauttimaan samantien! Omia kuvia tapahtumasta ei ole, sillä leivoin heti pikkuleipiä valmiista voista enkä epäilyksiltäni ehtinyt ottamaan kuviakaan. 

kuva

Itse olen käyttänyt cashew-pähkinävoita esimerkiksi omenalohkojen päällä ja 
laittanut vielä ripauksen kanelia lisäksi! 


Ei muuta kuin kokeilemaan...! 

torstai 23. lokakuuta 2014

Pitkä ja kivinen tie terveyteen...



Toipumisen taito...

Vuoden matka tähän pisteeseen on sisältänyt vaikka minkälaista "haastetta" jos näin nätisti sanotaan. Itseäni eniten ihmetyttää se, kuinka pääsin takaisin elävien kirjoihin viime joulukuisen romahduksen jälkeen. Selväksi on tullut se, ettei kroppani kestänyt sitä työmäärää/opiskelua mitä olisi silloin pitänyt suorittaa.
Viime marras-joulukuu meni siis tiiviisti töissä. Kolmivuorotyö söi paljon fyysisiä voimavaroja ja lopulta vointini oli niin huono, että näin parhaaksi jäädä sairaslomalle. Ikävintä siinä oli, se kun jouduit selittämään tätä työnantajalle...paperilla minua ei juuri vaivannut mikään muu kuin korkea syke (leposyke 90) mutta oma vointi tuntui siltä kuin olisin kuolemassa. Stressitasot olivat tuolloin aivan liian korkeat eikä muu onnistunut kuin totaalivuodelepo. En juuri nukkunut ja tuohon aikaan näin vielä painajaisia lähes joka yö ja saatoin herätä tunteeseen, kuin sydän pysähtyisi siihen paikkaan. Mieheni kanssa nukuttiin eri huoneissa, sillä yölliset säpsyni herättivät häntäkin useaan otteeseen. 

Silloin alkoi herätä epäilys, että T3-lääkettä on varmasti liikaa ja kenties se kuuluisa "clearing" olisi päällä. Laskin lääkeannosta puoleen mutta olo ei helpottunut. Koin henkisellä puolella suurta syyllisyyttä siitä, etten ollut pystynyt suorittamaan työssä minulle annettuja työvuoroja. Epäilin myös, että työpaikalla oleva sisäilma (johon reagoin hyvin herkästi) vaikutti asiaan ja aiheutti entistä pahempia tykytyksiä. En usko, että siellä koskaan tullaan ymmärtämään sitä kaikkea, mitä olen joutunut käymään läpi vaikka kuinka yrittäisin selittää. 

Kilpirauhasarvoni olivat koholla ja liikatoimintaoireisiin sopi osa vaivoista mutta T3-only hoitoon nähden olivat aivan "normaalit". Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä mittauttaa homokysteiini-arvo, se olisi kertonut paljon lääkityksen tilanteesta. Myös kortisoli-sylkitesti (MDD) olisi ollut hyvä mutta jäi tekemättä. Lisämunuaisen uupumus* oli varmasti lähellä (*kortisolia ei erity tarpeeksi) , toisaalta myös liika kortisoli on aiemminkin aiheuttanut minulle vastaavaa. Home on myös näytellyt suurta osaa 2011- lähtien ja osan oireista osaankin liittää siihen (2011 syksy, väliaikais-asunto, työpaikka..)

Hitaasti mutta varmasti aloin toipua. Päivä kerrallaan. Lisäravinteissa panostin stressinlaskuun (reishi, fosfoseriini, tryptofaani, melatoniini) sekä lisämunuaisia tukeviin lisäravinteisiin (C-vitamiini, B-vitamiinit, pantoteenihappo...) ja lepäsin lepäsin ja lepäsin. Pelkät kotiaskareen tuntuivat suurilta saavutuksilta. Yritin syödä mahdollisimman hyvin, kehoa rasittamatta vaikka ruokahalukin olikin huono ja lämpöilin.

En muista mitään selkeää käännekohtaa mutta pikkuhiljaa aloin toipumaan. Töihin en enää palannut, enkä olisi uskaltanutkaan. Tammikuussa aloitin toisella alalla työskentelyn - oman toiminimen parissa ja siitä sain toivonkipinän sille, että ehkä minustakin on vielä jotain tekemään tässä elämässä. Tärkein oppi taisi olla edelleenkin se, että anna kehollesi se aika, jonka se tarvitsee toipuakseen. Itse olin niin loppu etten edes olisi pystynyt sivuuttamaan levon tarvetta enää. 




Tärkeitä asioita toipumisessa olivat erityisesti hyvistä ruokailu-rutiineista kiinnipitäminen, etten luistanut varsinkaan tässä tilanteessa ruokavaliostani yhtään. Lisäravinteet auttoivat varmasti kehoani toipumaan paremmin ja mielekkäät asiat arjessa kuten kaunis aamupala ja luonnon ihastelu olivat tarpeen. Myös puolisoni korvaamaton tuki auttoi jälleen kerran pahimman yli. 

Lääkityksen olin laskenut ylläpitoannokselle joulukuussa ja se tuntui toimivan ihan ok. Ajoittain tuli tunne, että voisin pärjätä myös ilman sitä mutta en tiennyt kuinka toimia annoslaskun kanssa ja mitä tulisi tilalle. Kokeilimme ottaa Armour Thyroid - lääkkeen mukaan ja jäimme seurailemaan oloani. Epäilimme lääkärini kanssa joulukuisen romahduksen olleen Clearingin merkkejä, vaikka mitään kunnollista tapahtumaa ei voinut varmistaakaan. Pikkuhiljaa pääsin siirtymään takaisin "aviovuoteeseenkin" :D kun en enää kiljunut keskellä yötä ;) ! Liikuntakin alkoi sujumaan pitkästä aikaa ihan mukavasti kun vaan muisti noudattaa päiväsaikaan liikkumista eikä enää iltaa kohti nostanut kortisolitasoja tarkoituksella ylös. 

Samaan aikaan aloin seurailemaan omaa ovulaatiotani. Olin aika epäuskoinen, että edes ylipäänsä hormonitoimintani olisi elossa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Olin myös henkisesti yrittänyt valmistautua ajatukseen, että tämä projekti saattaa kestää. Onneksi olin ollut ilman hormonaalista ehkäisyä (e-pillereitä) jo vuodesta 2012...elimistöni ehti toipua siitä estrogeenikuormasta, jota en enää ikinä aio takaisin ottaa! 


Kappas vaan, niin vaan uusi elämänalku oli tarttunut "haaviin" ja odotuksen matka saattoi alkaa! 

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Onnistumisen ilo - pähkinätön sitruunainen raakakakku!

Olen innostunut raakaleivonnasta! Tai..olen ollut jo pitkäänkin mutta vain suunnittelun asteella kun olen jotenkin pelännyt ohjeita, joissa on miljoona raaka-ainetta eikä suklaan ja marjojen yhdistäminen ole tuntunut minulle luontevalta. 
Nyt sen sijaan, eräs kaunis idolini Karita Tykkä on saanut minut rohkaistumaan ja kun näin hänen instagram-tilillään jakamansa hunajaiset sitruunaleivokset - ohjeen..en malttanut olla kokeilematta! Raakakakut sopivat myös raskausaikana herkutteluun, sillä oma kehoni ei edelleenkään siedä sokeria. Ja muutenkin - parempi näin, onhan raakakakuissa paljon hyödyllistä ravintoainetta ilman makeiden herkkujen huonoja puolia! 


Ehkä parasta ohjeessa on sen raikkaus ja se, että siinä ei ole pähkinää! Tästä iloitsen siskoni vuoksi, sillä hän on pähkinäkiellossa sen arvellaan allergisoivan ja aiheuttavan ongelmia kilpirauhaselle. Taitaa olla sukuvika! 

Karitan ohjeessa on täydellisiä kuvia enkä mielestäni saanut siihen yhtä kermaista koostumusta kuin kuvista voisi päätellä mutta erittäin maistuvaa se oli jokatapauksessa. Eikä yhtään liian makeaa - sitruuna toi kaivattua raikkautta! 

Anteeksi, Karita - lainaan täydellistä kuvaasi... <3 

Pakastin kakun ja hätähousuna minua jäi harmittamaan aika, jonka joudut odottamaan vielä pakastamisen jälkeen, jolloin kakku on juuri sopivan kohmeaa syötäväksi. En tiedä, olisiko se jähmettynyt jääkaapissa. Kokeilin noin 15 minuutin ajan mutta sitten laitoin sen jo pakkaseen (en malttanut odottaa) ...

Ensi kerralla ajattelin käyttää rohkeasti epätyypillistä tekniikkaa raakaleivonnassa, nimittäin liivatelehtiä. Kyllä, juustokakku-fiilis olisi hakusessa ja testasin tätä tekniikkaa jo mustikkakakussani hyvin onnistuneesti. Nyt kakkua ei tarvitse pakastaa eikä tarvitse käyttää pähkinää "hyydytykseen".



Nautin omani bulletproof-kahvin kanssa...