Tyttö tuli!

Palatakseni ajassa taaksepäin...

Meidän pikkuneiti päätti itse määrätä päivän, jona hän syntyy ja se tapahtui raskausviikolla 39+0. Lähtö tuli selväksi keskellä keittiötä - onneksi oli sairaalakassit pakattuna. Suunniteltu sektio-aika olisi ollut 5 päivää myöhemmin... Sairaalassa sektiota odotellessa, ehti tulla jo muutamia napakoita supistuksiakin.. Sektio sujui kuitenkin hyvin ja ilman sen kummepaa kiirettä. Tyttö napitti heti minua silmiin ensinäkemällä, tarkkaavainen jo silloin. 

Sairaalassa oltiin ensin 7 päivää kun pienokainen sai tuntemattomasta syystä infektion, jota jouduttiin hoitamaan antibiootein. Ei mikään mahtavin aloitus pienelle elämälle... Kotiuduimme ja neljäntenä päivänä alkoi kotona sama homma - taas 7 päivää antibiootteja. Tuli sairaalan käytävät tutuiksi. Onneksi oma leikkaushaavani parani nopeasti ja synnytyshormonien ansiosta jaksoin olla sairaalassa sekoamatta pienen tytön tukena. 

Kun vihdoin pääsimme kotiin alkoi vasta arki kunnolla, on ollut kymmeniä kakkavaippoja, ihottumaa, muutama puklu eikä kyyneleiltäkään ole vältytty mutta kyllä se elämä löytää aina oman uomansa ja asiat palaavat tasaapainoon. On kyllä niin hellyyttävä tapaus kun voi vaan olla tämä meidän pikku neiti. Alussa vietin lukuisia aamuöitä auringonnousua ihaillen ja vauvaa syöttäen ja miettien miten tässä vauva-arjen myllerryksessä oppii kaiken mitä pitääkin... mutta niin se vaan opettaa, elämä nimittäin.

Itse tässä kun neiti täyttää 6kk mietin, kuinka tuntuu kuin vasta synnäriltä kotiutui mutta väliin on mahtunut kaikenlaista! Muunmuassa sitä, ettei minulla ole enää aikaa kirjoittaa blogia, heh!! :D Että täällä sitä mammaillaan ja yritetään selviytyä arjessa vaikkei ole välillä hajuakaan mitä tekee ;D

Katsotaan miten aika jatkossa jakautuu ja mihin muotoonsa blogi ajautuu...

Mukavaa viikkoa kaikille! 

Voihan pylly!

Täällä ollaan plussa-pallon olomuodossa ja odotellaan... 

Kaikki on mennyt hyvin, joulut sun muut oltiin kotipaikkakunnalla ja palailtiin arjen pariin vasta ennen uutta vuotta. Pienoinen yllätys tuli sitten tammikuun alussa kun todettiin, että pikku-tyyppi mahassa on perätilassa. Vooooihan nenä! 

Tyypin pää on vas. rinnan alla ja jalat jossain oikealla nivusilla (tai siltä se tuntuu). Ei muuta kuin kotiin googlettelemaan konsteja saada vauva kääntymään itse. Synnytysvalmennuksessa (bebes) olimme jo saaneet ohimennen vinkkejä miten se tapahtuisi. Valmennuksessa vielä ajattelin, että "Voi, onneksi meidän vauva ei ole perätilassa!" ...Kuinkas sitten kävikään. Tutkin spinning babies - sivuja ja googlasin kaiken mahdollisen. Sen googlaamisen olisi kyllä voinut jättää väliin - ei lisännyt kuin paniikkia! Noudatin siinä sivussa eri asentoja, joiden pitäisi antaa tilaa kääntymiselle, kävelin ja yritin jopa soittaa musiikkiakin haaroväliin kääntymistä edistämään. Akupunktiohoitajalla kävin moksattavana ja juuri päivää ennen polille menoa pääsin käymään luotto-osteopaatillani. Hän saikin vauvan asentoa ja minun kehon epätasapainoja korjattua mutta odotettua käännähdystä ei kuulunut. Hukkaan ei osteopatia ole kyllä missään nimessä mennyt - siitä on aina niin mieletön apu! 

Polilla todettiin vain vauvan voivan hyvin mutta ulkokäännöstä ei lähdetty yrittämään, sillä lapsivettä oli siihen touhuun liian vähän. Toisaalta olin ihan helpottunut..kai sillä vauvalla on sitten joku syy kun se on kääntynyt..who knows. Pääsin samana päivänä vielä pelvimetriaan eli lantion magneettikuvaukseen, jossa tarkistettiin mahtuisiko tyyppi alakautta maailmaan kun aika koittaa. No ei mahdu. Eihän siinä sitten kovin paljon jää jossitteluille varaa - odotellaan siis sektiopäivää täällä jalat ristissä. Ei tarvitse enää harjoitteita sitten tehdä! Eipä kyllä paljon muutakaan..!

Vointi on ihan hyvä jos ei lasketa sitä, etten ole pystynyt oikein nukkumaan tässä kuussa kuin pikku-pätkiä yössä ja välillä pää painaa aika mukavasti tuohon kylkiluihin ;) Asiaa ei helpota se, että olen itse kovin lyhyt. Sori beibi, ei ole enempää tilaa! Kovasti harmittaa myös se, että pitää hiipiä täällä siihen malliin ettei synnytys käynnistyisi ennen sektiota. Lenkille jos lähtisin niin varmaan alkaisi tapahtua aika pian, sen verran kypsää meininkiä tuolla alakerrassa jo on... Täytyy antaa luontoäidin sen verran määrätä, että lepää nyt sen minkä pystyy. Tilanteelle ei mitään voi.

Lintu-perspektiivi...

Raskaus on onneksi mennyt muuten kaikinpuolin todella hyvin! Olkoon tämä nyt se meidän vastoinkäyminen sitten.. :) Aiemmin olen voinut ja uskaltanut touhuilla kaikkea mahdollista ja käydä salillakin. Nyt viimeiseen kahteen viikkoon on kyllä tullut muutosta oloon eikä uskalla lähteä enää urheilemaan kovinkaan paljon! 

Toissaviikonloppuna sain ylläri- baby showerit! Kaikki ihanat ja tärkeät ystäväni ja siskot olivat paikalla. Se tuntui oikein mukavalta <3 Sain myös kaikenlaisia tarpeellisia lahjuksia ja kehdon ensisängyksi vauvalle.

..että eipä tässä tänään mitään sen kummempaa kuin ihmetellä ulkona olevaa lumituiskua ja hörppiä teetä sisätiloissa.

Kivaa...tiistaita kaikille!