maanantai 27. lokakuuta 2014

DIY : Cashew-butter


En ole koskaan päässyt pähkinävoin suurkuluttajaksi, varsinkaan kun en ole maapähkinöiden ystävä sattuneesta syystä (antinutrientit, maapähkinä ei ole pähkinä). Eräs päivä bongasin instagramista herkullisen ja helpon paleo-pikkuleipä-ohjeen, jota piti päästä kokeilemaaan. Ohjeeseen kuului cashew-pähkinävoi... Eihän minulla sitä tietenkään valmiina ollut ja lähdin etsimään ohjetta netistä. Törmäsin All natural homemade raw cashew butter - reseptiin, jossa oli vaihe vaiheelta opastettu kuinka sen teko käy! Tuolla the healthy foodie - sivuilla näkyi olevan vaikka mitä muitakin ihania kokeilemisen arvoisia ohjeita :)

Cashew-butter ohjetta varten olisi tarvinnut food prosessorin eli monitoimikoneen. Ai että, olen halunnut sitä laitetta kauan mutta olin hankkinut pienemmän sauvasekoittimen, jonka kanssa tuli pieni "cutteri"-osa...sillä lähtisin toteuttamaan...! Suomensin vaiheet tähän alle! 


Ensin heitin kulhoon sopivan määrän cashew-pähkinöitä ja aloitin prosessin. (n.200g) 
Pähkinät muuttuvat pian jauhomaiseksi...
Jatka blendaamista...
4-5 minuutin päästä pähkinät alkavat muuttua hieman enemmän tahnamaiseksi ja massa alkaa kiivetä kohti kulhon reunoja, joten välillä on hyvä pitää taukoja ja kaapia massaa takaisin kulhon pohjalle muuten terällä ei ole mitään tehtävää...
1-2 minuutin päästä tästä massa muuttuu entistä kuivemmaksi...
Ajattelet varmaan, ei tästä voi tulla mitään...
Älä missään nimessä lisää vettä tai öljyä tässäkään vaiheessa...
Jatka blendausta...
Massa muuttuu pahemmaksi, vielä kuivemmaksi ja hankalammaksi työstää...


kuvat

Oma cutteri-parkani alkoi käydä jo melko kuumana (lähes savusi), samoin cashew-massa - oli jännittävää kun sekin kuumeni itsestään aivan kuin olisi paahdettuja pähkinöitä sekoitellut...
Massan kuumentuminen on siis "normaalia"...
Nyt on mennyt ehkä noin 10 minuuttia...
Tässä vaihessa on hyvä pitää 2-3 minuutin taukoja varmuudenvuoksi, ettet hajota konettasi...
Jatka vielä blendaamista kunnes alat nähdä ensimmäisiä toivon pilkahduksia...
Seos alkaa pikkuhiljaa pehmentyä ja pähkinöiden öljyt vapautua...
Vielä 8-10 minuuttia, jotta pääset "voi-vaiheeseen" seoksen kanssa...
Muista pitää taukoja koneen kanssa...
Pian huomaatkin kun seos alkaa olla pehmeää ja pähkinävoimaista... 

kuva
You did it!
Toivotaan, että vatkain on vielä kunnossa... :)
Sekoitin lopuksi sekaan vielä hieman ruususuolaa sekä bulletproof-vanilijajauhetta


Siinäpä se! Ei muuta kun purkkiin tai nauttimaan samantien! Omia kuvia tapahtumasta ei ole, sillä leivoin heti pikkuleipiä valmiista voista enkä epäilyksiltäni ehtinyt ottamaan kuviakaan. 

kuva

Itse olen käyttänyt cashew-pähkinävoita esimerkiksi omenalohkojen päällä ja 
laittanut vielä ripauksen kanelia lisäksi! 


Ei muuta kuin kokeilemaan...! 

torstai 23. lokakuuta 2014

Pitkä ja kivinen tie terveyteen...



Toipumisen taito...

Vuoden matka tähän pisteeseen on sisältänyt vaikka minkälaista "haastetta" jos näin nätisti sanotaan. Itseäni eniten ihmetyttää se, kuinka pääsin takaisin elävien kirjoihin viime joulukuisen romahduksen jälkeen. Selväksi on tullut se, ettei kroppani kestänyt sitä työmäärää/opiskelua mitä olisi silloin pitänyt suorittaa.
Viime marras-joulukuu meni siis tiiviisti töissä. Kolmivuorotyö söi paljon fyysisiä voimavaroja ja lopulta vointini oli niin huono, että näin parhaaksi jäädä sairaslomalle. Ikävintä siinä oli, se kun jouduit selittämään tätä työnantajalle...paperilla minua ei juuri vaivannut mikään muu kuin korkea syke (leposyke 90) mutta oma vointi tuntui siltä kuin olisin kuolemassa. Stressitasot olivat tuolloin aivan liian korkeat eikä muu onnistunut kuin totaalivuodelepo. En juuri nukkunut ja tuohon aikaan näin vielä painajaisia lähes joka yö ja saatoin herätä tunteeseen, kuin sydän pysähtyisi siihen paikkaan. Mieheni kanssa nukuttiin eri huoneissa, sillä yölliset säpsyni herättivät häntäkin useaan otteeseen. 

Silloin alkoi herätä epäilys, että T3-lääkettä on varmasti liikaa ja kenties se kuuluisa "clearing" olisi päällä. Laskin lääkeannosta puoleen mutta olo ei helpottunut. Koin henkisellä puolella suurta syyllisyyttä siitä, etten ollut pystynyt suorittamaan työssä minulle annettuja työvuoroja. Epäilin myös, että työpaikalla oleva sisäilma (johon reagoin hyvin herkästi) vaikutti asiaan ja aiheutti entistä pahempia tykytyksiä. En usko, että siellä koskaan tullaan ymmärtämään sitä kaikkea, mitä olen joutunut käymään läpi vaikka kuinka yrittäisin selittää. 

Kilpirauhasarvoni olivat koholla ja liikatoimintaoireisiin sopi osa vaivoista mutta T3-only hoitoon nähden olivat aivan "normaalit". Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä mittauttaa homokysteiini-arvo, se olisi kertonut paljon lääkityksen tilanteesta. Myös kortisoli-sylkitesti (MDD) olisi ollut hyvä mutta jäi tekemättä. Lisämunuaisen uupumus* oli varmasti lähellä (*kortisolia ei erity tarpeeksi) , toisaalta myös liika kortisoli on aiemminkin aiheuttanut minulle vastaavaa. Home on myös näytellyt suurta osaa 2011- lähtien ja osan oireista osaankin liittää siihen (2011 syksy, väliaikais-asunto, työpaikka..)

Hitaasti mutta varmasti aloin toipua. Päivä kerrallaan. Lisäravinteissa panostin stressinlaskuun (reishi, fosfoseriini, tryptofaani, melatoniini) sekä lisämunuaisia tukeviin lisäravinteisiin (C-vitamiini, B-vitamiinit, pantoteenihappo...) ja lepäsin lepäsin ja lepäsin. Pelkät kotiaskareen tuntuivat suurilta saavutuksilta. Yritin syödä mahdollisimman hyvin, kehoa rasittamatta vaikka ruokahalukin olikin huono ja lämpöilin.

En muista mitään selkeää käännekohtaa mutta pikkuhiljaa aloin toipumaan. Töihin en enää palannut, enkä olisi uskaltanutkaan. Tammikuussa aloitin toisella alalla työskentelyn - oman toiminimen parissa ja siitä sain toivonkipinän sille, että ehkä minustakin on vielä jotain tekemään tässä elämässä. Tärkein oppi taisi olla edelleenkin se, että anna kehollesi se aika, jonka se tarvitsee toipuakseen. Itse olin niin loppu etten edes olisi pystynyt sivuuttamaan levon tarvetta enää. 




Tärkeitä asioita toipumisessa olivat erityisesti hyvistä ruokailu-rutiineista kiinnipitäminen, etten luistanut varsinkaan tässä tilanteessa ruokavaliostani yhtään. Lisäravinteet auttoivat varmasti kehoani toipumaan paremmin ja mielekkäät asiat arjessa kuten kaunis aamupala ja luonnon ihastelu olivat tarpeen. Myös puolisoni korvaamaton tuki auttoi jälleen kerran pahimman yli. 

Lääkityksen olin laskenut ylläpitoannokselle joulukuussa ja se tuntui toimivan ihan ok. Ajoittain tuli tunne, että voisin pärjätä myös ilman sitä mutta en tiennyt kuinka toimia annoslaskun kanssa ja mitä tulisi tilalle. Kokeilimme ottaa Armour Thyroid - lääkkeen mukaan ja jäimme seurailemaan oloani. Epäilimme lääkärini kanssa joulukuisen romahduksen olleen Clearingin merkkejä, vaikka mitään kunnollista tapahtumaa ei voinut varmistaakaan. Pikkuhiljaa pääsin siirtymään takaisin "aviovuoteeseenkin" :D kun en enää kiljunut keskellä yötä ;) ! Liikuntakin alkoi sujumaan pitkästä aikaa ihan mukavasti kun vaan muisti noudattaa päiväsaikaan liikkumista eikä enää iltaa kohti nostanut kortisolitasoja tarkoituksella ylös. 

Samaan aikaan aloin seurailemaan omaa ovulaatiotani. Olin aika epäuskoinen, että edes ylipäänsä hormonitoimintani olisi elossa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Olin myös henkisesti yrittänyt valmistautua ajatukseen, että tämä projekti saattaa kestää. Onneksi olin ollut ilman hormonaalista ehkäisyä (e-pillereitä) jo vuodesta 2012...elimistöni ehti toipua siitä estrogeenikuormasta, jota en enää ikinä aio takaisin ottaa! 


Kappas vaan, niin vaan uusi elämänalku oli tarttunut "haaviin" ja odotuksen matka saattoi alkaa! 

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Onnistumisen ilo - pähkinätön sitruunainen raakakakku!

Olen innostunut raakaleivonnasta! Tai..olen ollut jo pitkäänkin mutta vain suunnittelun asteella kun olen jotenkin pelännyt ohjeita, joissa on miljoona raaka-ainetta eikä suklaan ja marjojen yhdistäminen ole tuntunut minulle luontevalta. 
Nyt sen sijaan, eräs kaunis idolini Karita Tykkä on saanut minut rohkaistumaan ja kun näin hänen instagram-tilillään jakamansa hunajaiset sitruunaleivokset - ohjeen..en malttanut olla kokeilematta! Raakakakut sopivat myös raskausaikana herkutteluun, sillä oma kehoni ei edelleenkään siedä sokeria. Ja muutenkin - parempi näin, onhan raakakakuissa paljon hyödyllistä ravintoainetta ilman makeiden herkkujen huonoja puolia! 


Ehkä parasta ohjeessa on sen raikkaus ja se, että siinä ei ole pähkinää! Tästä iloitsen siskoni vuoksi, sillä hän on pähkinäkiellossa sen arvellaan allergisoivan ja aiheuttavan ongelmia kilpirauhaselle. Taitaa olla sukuvika! 

Karitan ohjeessa on täydellisiä kuvia enkä mielestäni saanut siihen yhtä kermaista koostumusta kuin kuvista voisi päätellä mutta erittäin maistuvaa se oli jokatapauksessa. Eikä yhtään liian makeaa - sitruuna toi kaivattua raikkautta! 

Anteeksi, Karita - lainaan täydellistä kuvaasi... <3 

Pakastin kakun ja hätähousuna minua jäi harmittamaan aika, jonka joudut odottamaan vielä pakastamisen jälkeen, jolloin kakku on juuri sopivan kohmeaa syötäväksi. En tiedä, olisiko se jähmettynyt jääkaapissa. Kokeilin noin 15 minuutin ajan mutta sitten laitoin sen jo pakkaseen (en malttanut odottaa) ...

Ensi kerralla ajattelin käyttää rohkeasti epätyypillistä tekniikkaa raakaleivonnassa, nimittäin liivatelehtiä. Kyllä, juustokakku-fiilis olisi hakusessa ja testasin tätä tekniikkaa jo mustikkakakussani hyvin onnistuneesti. Nyt kakkua ei tarvitse pakastaa eikä tarvitse käyttää pähkinää "hyydytykseen".



Nautin omani bulletproof-kahvin kanssa...  

maanantai 6. lokakuuta 2014

Happy News!


Yksi syy hiljaiseloon on ollut se, että kesäkuun alussa olo alkoi tuntua hieman hassulta. Ei heti, mutta kun oli tehnyt raskaustestin ja sulatellut sitä hetken aikaa - alkoi tulla selvemmäksi se asia, että olen raskaana. Yht'äkkiä minusta ei ollutkaan miehelleni kovin pitkäaikaista seuraa ruokapöydässä ja piti ottaa muutamia päiviä ihan levon kannalta viltin alla.

Viime joulukuussa tuli sellainen notkahdus vointiin liiallisen työmäärän jne. vuoksi, että ajattelin kuinka tästä voi ikinä tulla takaisin kuntoon. Lepo, oikeanlainen ravinto+lisäravinteet ja pienet lääkemuutokset kilpirauhaslääkkeen kanssa saivat ilmeisen hyvin kehoni tasapainoon, jotta tämä tilanne oli mahdollista! Ellei kehoni olisi ollut valmis tähän, näin ei varmasti olisi käynyt. Tai tahdon näin uskoa, että tälläkin on nyt tarkoituksensa. Millään sen erikoisemmalla tavalla ei tätä yritetty, ei nyt ihan vahingosta voi puhua mutta mieleinen yllätys se kyllä oli... 

Raskaustesti tehtiin vasta viikolla 5 juuri siitä epäilyksestä, että "eihän se nyt vielä voi olla mahdollista..." ja siitä eteenpäin noin viikolle 15 saakka oli kaikenlaista pientä vaivaa/kolotusta kun keho ei tuntunut omalta, eikä ruoka oikein maistunut mutta nyt toisella kolmanneksella olo on oikein hyvä ja jaksava. Kehokin on kai tehnyt sen verran uudelle asukille tilaa - että tuntuu lähes normaalilta. Tiedättekö sen normaalin olon kun mihinkään ei koske eikä mikään vaivaa? Nyt eletään viikolla 22 ja kaikki hyvin - ei muuta kuin odottelua ja kohti vuodenvaihdetta. 

Tässä taisi olla viikkoja n. 7.
Halusimme käydä mahdollisimman pian ultrassa varmistamassa, että kaikki on hyvin,
sillä tuossa vaiheessa minulla oli lääkityksenä Liothyronin.

Sellaista!