Pitkä ja kivinen tie terveyteen...

Toipumisen taito...

Vuoden matka tähän pisteeseen on sisältänyt vaikka minkälaista "haastetta" jos näin nätisti sanotaan. Itseäni eniten ihmetyttää se, kuinka pääsin takaisin elävien kirjoihin viime joulukuisen romahduksen jälkeen. Selväksi on tullut se, ettei kroppani kestänyt sitä työmäärää/opiskelua mitä olisi silloin pitänyt suorittaa.

Viime marras-joulukuu meni siis tiiviisti töissä. Kolmivuorotyö söi paljon fyysisiä voimavaroja ja lopulta vointini oli niin huono, että näin parhaaksi jäädä sairaslomalle. Ikävintä siinä oli, se kun jouduit selittämään tätä työnantajalle...paperilla minua ei juuri vaivannut mikään muu kuin korkea syke (leposyke 90) mutta oma vointi tuntui siltä kuin olisin kuolemassa. Stressitasot olivat tuolloin aivan liian korkeat eikä muu onnistunut kuin totaalivuodelepo. En juuri nukkunut ja tuohon aikaan näin vielä painajaisia lähes joka yö ja saatoin herätä tunteeseen, kuin sydän pysähtyisi siihen paikkaan. Mieheni kanssa nukuttiin eri huoneissa, sillä yölliset säpsyni herättivät häntäkin useaan otteeseen. 

Silloin alkoi herätä epäilys, että T3-lääkettä on varmasti liikaa ja kenties se kuuluisa "clearing" olisi päällä. Laskin lääkeannosta puoleen mutta olo ei helpottunut. Koin henkisellä puolella suurta syyllisyyttä siitä, etten ollut pystynyt suorittamaan työssä minulle annettuja työvuoroja. Epäilin myös, että työpaikalla oleva sisäilma (johon reagoin hyvin herkästi) vaikutti asiaan ja aiheutti entistä pahempia tykytyksiä. En usko, että siellä koskaan tullaan ymmärtämään sitä kaikkea, mitä olen joutunut käymään läpi vaikka kuinka yrittäisin selittää. 

Kilpirauhasarvoni olivat koholla ja liikatoimintaoireisiin sopi osa vaivoista mutta T3-only hoitoon nähden olivat aivan "normaalit". Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä mittauttaa homokysteiini-arvo, se olisi kertonut paljon lääkityksen tilanteesta. Myös kortisoli-sylkitesti (MDD) olisi ollut hyvä mutta jäi tekemättä. Lisämunuaisen uupumus* oli varmasti lähellä (*kortisolia ei erity tarpeeksi) , toisaalta myös liika kortisoli on aiemminkin aiheuttanut minulle vastaavaa. Home on myös näytellyt suurta osaa 2011- lähtien ja osan oireista osaankin liittää siihen (2011 syksy, väliaikais-asunto, työpaikka..)

Hitaasti mutta varmasti aloin toipua. Päivä kerrallaan. Lisäravinteissa panostin stressinlaskuun (reishi, fosfoseriini, tryptofaani, melatoniini) sekä lisämunuaisia tukeviin lisäravinteisiin (C-vitamiini, B-vitamiinit, pantoteenihappo...) ja lepäsin lepäsin ja lepäsin. Pelkät kotiaskareen tuntuivat suurilta saavutuksilta. Yritin syödä mahdollisimman hyvin, kehoa rasittamatta vaikka ruokahalukin olikin huono ja lämpöilin.

En muista mitään selkeää käännekohtaa mutta pikkuhiljaa aloin toipumaan. Töihin en enää palannut, enkä olisi uskaltanutkaan. Tammikuussa aloitin toisella alalla työskentelyn - oman toiminimen parissa ja siitä sain toivonkipinän sille, että ehkä minustakin on vielä jotain tekemään tässä elämässä. Tärkein oppi taisi olla edelleenkin se, että anna kehollesi se aika, jonka se tarvitsee toipuakseen. Itse olin niin loppu etten edes olisi pystynyt sivuuttamaan levon tarvetta enää. 

Tärkeitä asioita toipumisessa olivat erityisesti hyvistä ruokailu-rutiineista kiinnipitäminen, etten luistanut varsinkaan tässä tilanteessa ruokavaliostani yhtään. Lisäravinteet auttoivat varmasti kehoani toipumaan paremmin ja mielekkäät asiat arjessa kuten kaunis aamupala ja luonnon ihastelu olivat tarpeen. Myös puolisoni korvaamaton tuki auttoi jälleen kerran pahimman yli. 

Lääkityksen olin laskenut ylläpitoannokselle joulukuussa ja se tuntui toimivan ihan ok. Ajoittain tuli tunne, että voisin pärjätä myös ilman sitä mutta en tiennyt kuinka toimia annoslaskun kanssa ja mitä tulisi tilalle. Kokeilimme ottaa Armour Thyroid - lääkkeen mukaan ja jäimme seurailemaan oloani. Epäilimme lääkärini kanssa joulukuisen romahduksen olleen Clearingin merkkejä, vaikka mitään kunnollista tapahtumaa ei voinut varmistaakaan. Pikkuhiljaa pääsin siirtymään takaisin "aviovuoteeseenkin" :D kun en enää kiljunut keskellä yötä ;) ! Liikuntakin alkoi sujumaan pitkästä aikaa ihan mukavasti kun vaan muisti noudattaa päiväsaikaan liikkumista eikä enää iltaa kohti nostanut kortisolitasoja tarkoituksella ylös. 

Samaan aikaan aloin seurailemaan omaa ovulaatiotani. Olin aika epäuskoinen, että edes ylipäänsä hormonitoimintani olisi elossa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Olin myös henkisesti yrittänyt valmistautua ajatukseen, että tämä projekti saattaa kestää. Onneksi olin ollut ilman hormonaalista ehkäisyä (e-pillereitä) jo vuodesta 2012...elimistöni ehti toipua siitä estrogeenikuormasta, jota en enää ikinä aio takaisin ottaa! 

Kappas vaan, niin vaan uusi elämänalku oli tarttunut "haaviin" ja odotuksen matka saattoi alkaa! 

♡

Health: Lääkärissä // Lääkemuutos

Viime lääkärinkäynnistä on jo melkein viikko mutta tässä hieman uusia suunnitelmia...

DHEA-korvaushoito lopetetaan, lääkäri sanoi siitä olleen enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Itse ajattelen, että tulipahan kokeiltua. Kokeilu ei harmita! 

Oireiden perusteella kaikki ei ole kohdallaan, olen kääntynyt takaisin vajaatoiminnan oireille,

 vaikka arvot kertovat toista. 

Aiempien MDD:llä otettujen labrojen perusteella minulla on ongelmia käänteis T3:n kanssa. 

Tämä ei näy normaaleissa laboraatio-testeissä.

Tässä Wilsonin syndroomassa TSH ja T4 arvot ovat normaalit mutta T4 ei muutukaan aktiiviseksi T3-hormoniksi vaan käänteiseksi rT3:ksi, joka aiheuttaa vajaatoiminnan oireita. (lähde)

Pohdittiin sairaushistoriaani ja sekä pitkittynyt stressi (tulehdus sekä eläntilanteesta jotuva), että kosteusvaurioille altistuminen voi pahentaa/aiheuttaa tätä ongelmaa. Tässä tapauksessa liiallinen kortisolin tuotanto estää T4:ää muuttumasta aktiiviseksi T3:ksi. Syntyykin käänteis-muotoa. Käänteis T3 estää siis aktiivisen T3:sen sitoutumisen reseptoriin, jolloin normaali kilpirauhastuotanto häiriintyy. 

Vaikka stressi poistuisikin - ongelma ei korjaannu.

Olen laskeskellut vapaan T3V:n ja rT3:n suhdelukua, jonka tulisi olla yli 20. Ennen lääkitystä se oli 11.7. ja lääkityksen aloittamisen jälkeen 20.5 eli nipin napin yli toivotun rajan. (kaava)

Tämän kerrottuani lääkärini oli entistä varmempi siitä, että todennäköisesti ongelmaa olisi ja lääkitys tulisi vaihtaa Armour Thyroidista Liothyronin - lääkitykseen. Se lääke sisältää pelkkää T3-hormonia.

Lääkäri kertoi suhdeluvun ennen lääkitystä olevan tärkein ja se kertoo todellisen tilanteen. 

Nyt sitten vaihdetaan lääkitystä...

Olen hyvin iloinen, koska lääkitykselle tehdään jotakin mutta myös jännittää mihin se olo tästä muotoutuu ja tietysti mietityttää auttaako tämä keino minut normaalien kirjoihin.

DHEA:n lopettaminen on siis tuonut jotakin muutosta, sillä olo ei ainenkaan ole niin kurja kuin aiemmin. Syke on hieman onneksi tasaantunut mutta ei kokonaan! 

Lisää tietoa käänteis-ongelmasta

Kaisa Jaakkola on myös kirjoittanut omista kokemuksistaan, siitä osa1 ja osa2  ja osa3

Lääkärini kirjoitti myös labra-lähetteet home vasta-aineita varten. Odotan mielenkiinnolla tuloksia. Lääkäri puhui jo ruokavaliosta, jossa eliminoidaan ruuan mukana tulevat homeet ja epäili minun allergisoituneen homeelle muutenkin. Vältettäviin ruoka-aineisiin kuului mm. Suklaa ja kahvi! Olen altistunut homeelle pienestä pitäen aina aika-ajoittain päiväkodista saakka, kaikki koulutkin olivat "homeessa" ja nyt vanhempana tunnistan helposti home-oireet. 

En ole vielä aloittanut lääkettä, alussa otetaan sekä Armouria, että Liothyronin-lääkettä. Huomenna haen lääkkeet. Pohdin vielä, pitäisikö minun aloittaa rautalisä, sillä rautaa tarvitaan myös lisämunuaisten toimintaan. (mitataan verestä varastorauta eli S-Ferritiini) Ferritiini-arvoja ei ole mitattu pitkään aikaan..Täytyy varmistaa viesi. 

"Raudan puutteesta seurautuva verisolujen vähyys huonontaa kilpirauhashormonien kulkeutumista veressä ja kun hormonit eivät päädy käytettäväksi ne kasautuvat verenkiertoon. Liothyroniinin ollessa aktiivisuuden vuoksi ärhäkkäämpi hormoni saattaa lisämunaisten uupumisesta tai raudanpuuttesta helpommin koitua ongelmia, kuin pelkkää thyroxiinia käytettäessä. Ne siis kannattaa tarkistaa ja hoitaa kuntoon." (lähde)

Täytyy varmistaa vielä asia. Odotellaan MDD:n testejä, sillä ne eivät ehtineet tälle lääkärikäynnille pääsiäisen vuoksi. Siitä selvinnee myös kortisoli/stressihormonien taso ja lisämunuaisten tila. 

Sain suosituksena vielä uuden probiootin, josta Lääkäri kertoi lukeneensa harvinaisen vertailu-tutkimuksen probioottien kannalta. Oli myös kokeillut tuotetta itse ja kertoi kokeneensa sen hyvänä. Tilaukseen laitettu. 

Muista asioista puheenollen, sain myös uuden kirja-suosituksen, johon on hyvä myös tutustua! 

Paljon tutkittavaa taas omaan terveyteensä liittyen mutta kuten aina, se tieto ei mene hukkaan. 

Jatkan tietysti hyväksi havaitulla ruokavaliolla eli paleolla.
Maidottomallakin olen ollut jo pitkän aikaa. Kookosmaito on korvannut maito-himotuksen! 

Olen ollut tällä viikolla jo paremmassa voinnissa eikä syke ainenkaan tunnu yhtä korkealta kuin ennen. Tietysti ajoittain tuntuu vielä "pahalta" mutta parempaan päin. 

Nukahtaminen helpompaa, enkä ole tarvinnut beetasalpaajaa. JES! 

Ehkä jonkin ajan päästä jo treenailemaan ilman kuolemaa :D ! 

Health: Infektioherkkyys, Lisämunuaisten uupumus ja HPP!

Kuuntelin juuri uusimman Helsinki Paleo Podcastin nro.16 ja taas tuli paljon hyvää informaatiota ja muistutustakin terveyteen ja ravintoon liittyvistä asioista! 

Olen lukenut paljon eri blogeista ja facebookista kuinka ihmiset voivat huonosti ja ovat sairastelukierteessä. Useimmilla infektioherkkyyteen liittyy ruokavalio ja siitä syntyvä lisärasitus elimistölle. Mykoplasmat ja toistuvat flunssat näyttäisivät olevan erityisesti urheilevien naisten ongelma. Tosin näillä tyypeillä veikkaan olevan käytössä perinteinen kaurapuuro-rahka-pasta-ruokavalio, joka ei vie kuntoa muuhun kuin huonompaan suuntaan. On erittäin harvoja ihmisiä, joille tämä näennäisesti sopii pidemmällä tähtäimellä.

Podacastissa mainittiin infektioherkkyyden selvittämisessä siitä, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota syiden selvittämisen suhteen. Taustalla voi olla ylirasitustila ja lisämunuaisten uupuminen. 

Lisämunuaisten uupumus = Lisämunuaisten uupumus on tila, jossa lisämunuaiset eivät enää jaksa tuottaa hormoneja, erityisesti kortisolia normaalisti - pitkittyneen stressin tai sairauden vuoksi. Stressi voi olla jokapäiväisestä kiireestä, jostakin sairaudesta tai erilaisista myrkyistä johtuvaa (Esim. elohopea, amalgaamien elohopeasta tai homeesta johtuvaa). Myös vääränlainen ruokavalio, kuten viljat, sokerit, prosessoidut elintarvikkeet ja nautintoaineet rasittavat lisämunuaisia. Lähde

Usein infektioherkkyyteen liittyy kortisoliresistenssi ja siis sitä edeltävästi krooninen stressitila ja ylirasitustila. ..Sanoo Olli.

Olettaisin, että tämänhetkiseen uupumiseen ja korkeisiin leposykkeisiin voi juuri liittyä viikonlopun altistus homeelle (työpaikalla) ja sitä kaksi viikkoa edeltävä altistus. Kortisolia pitäisi olla tietty määrä elimistössä sillä erityisesti kilpirauhasen sairauksista kärsivällä se vaikuttaa lääkityksen toimivuuteen. 

Kortisoli auttaa viemään kilpirauhashormoneita verestä solutasolle, joten alhainen kortisoli aiheuttaa kilpirauhashormonien kerääntymistä verenkiertoon. Näin olleen T3V ja T4V-arvot voivat olla korkeita, vaikka potilaalla ilmenisi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Pienetkin kilpirauhashormoniannokset voivat näin aiheuttaa liikatoimintaa muistuttavia oireita vaikka todellinen kilpirauhashormonin tarve olisikin suurempi. Erityisesti tämän ongelma voi ilmetä kun käytössä on Armour Thyroid. Lisämunuaisten tila tulisikin tutkia ennen lääkityksen aloittamista, sillä liikatoiminnan oireet voivat johtua alhaisesta kortisolista, näin vältyttäisiin lisämunuaisten uupumukselta. Pitkään jatkuneen stressitilan tuloksena lisämunuaisten kortisoli-varastot siis tyhjenevät eivätkä lisämunuaiset tuota enää hormoneita normaalisti. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa lisämunuaiset pääsevät toipumaan vasta kun kilpirauhanen ja lisämunuaiset ovat molemmat kunnolla tuettuja lisäravinteiden avulla. Lähde

Apua lisämunuaisille saa siis lisäravinteiden ja antioksidanttien kautta. Ennen sitä on hyvä ottaa sylkitesti MDD:n kautta, joka kertoo koko päivän kortisolintuotannon. Testit lähetetään jenkkeihin tutkittavaksi. (ei ollut mainos-olen itse teettänyt monia testejä tätä kautta olosuhteiden pakostakin mutta diagnostiikka on erittäin hyvää). Tietysti pitää olla myös pätevä lääkäri kuka osaa näitä analysoida. 

Tutkimus ennen joulua 2012...

Tuohon DHEA-puutokseen on siis aloitettu DHEA-korvaushoito 7.1., joka on kyllä auttanut ja parantanut olotilaa paljonkin! Se mikä ei ole korjaantunut tässä reilu vuoteen ovat nuo korkeat ja välillä häiritsevänkin korkeat sykkeet sekä levossa, että erityisesti liikkeessä. Harmillista on, etten pysty urheilemaan tällä hetkellä. Olenkin Ollin käskystä (suosituksesta) liikuntakiellossa edelleen... Nyt tosiaan hieman takapakkia tullut ja lämpöäkin olen tänään mitannut..olo on kipeän oloinen. 

Akupunktiota suosittelen laskemaan stressitasoja, kuten myös piikkimattoa ja unihygienia-protokollaa, josta mm. myös Kaisa Jaakkola kirjoittaa. Eli rauhoittuminen iltaa kohden... Siihen kuuluu kahvinjuonnin vähentäminen - viimeinen kuppi klo 14 maissa, mikäli olet yliherkkä kofeiinille. Jostakin luin, että kofeiini saavuttaa piikkinsä vasta noin 30 min - 2 tunnin kuluttua juomisesta. Itselleni ei ainekaan sovi kahvi yhtään.
Toinen juttu on sinisen valon vähentäminen illalla eli viimeistään klo 20 tv, tietokone ja puhelin kiinni. Kirja käteen ja ehkä jonkin rauhallisen musiikin kuuntelua. Tämähän ei siis aina onnistu mutta saan kyllä kärsiä painajaisten muodossa jos on tullut katsottua illalla jotakin "äksöniä"!

Unihygieniasta olen tainnut kirjoittaa aiemminkin mutta siihen kuuluu myös pimeä huone, ja mielummin viileä lämpötila. Itse käytän myös sarastusvaloa, joka herättää päivään ihan eritavalla! :) 

Kyllä asiat varmasti selviää - siihen uskon! Ruokavaliolla olen saanut jo paljon aikaan (siis päässyt eroon lääkityksestä) Crohnin taudin suhteen mutta nämä hormoni-asiat ovatkin hieman kimurantimpia! 

Tsemppiä, energiaa terveyttä ja aurinkoa! 

Health: Epätasapainossa

Pic from: now & then

Huh huh... Viikonlopun töistä ei olla todellakaan toivuttu! Olin siis säälittävät kaksi päivää töissä. Ensimmäisenä yönä nukuin 4 h tuntia ja siihen perään tiukkaa työntekoa seuraavat 8 tuntia, jonka jälkeen kävin haukkaamassa raitista ilmaa ulkona puolen tunnin kävelyn jälkeen. Toinen päivä meni ihan ok mutta loppupäivästä sykkeet pompsahtivat yht'äkkiä pilviin ja meinasin pyörtyä.

En tiedä missä mättää. Yksi vaihtoehto on työpaikan huono sisäilma, toinen kilpirauhasen lääkityksen korkea annos tai lisämunuaisongelma. Tällä viikolla on tosin ollut myös rintakipuja, jotka kyllä toistaiseksi lasken lihaspistoksiksi. Hitaasti kävellessä syke on n.120 ja sama myös kenkiä jalkaan laittaessa. Erehdyin kävelemään eilen raput neljänteen kerrokseen ja syke oli 159. Leposykkeet 80-90 lyöntiä minuutissa.

Tämä olo on ollut minulla ennenkin..väsyn hyvin nopeasti jos jotain touhuan ja tänään innostuin kertomaan jotakin asiaa ja tuli taas pyörrytyksen tunne. Onneksi tilanne ei ole yhtä paha kuin viime syksynä mutta onhan tämä saatava nyt selville mistä kaikki johtuu!! 

Ei voi edes haaveilla kuntoilusta tällä hetkellä..pelkkä kävelykin on haaste sinällään.

Lisäravinteita menee lisämunuaisia tukemaan muutamaakin eri sorttia ja suolistosta löytynyt citrobakteeri häädetään Uva-ursi eli sianpuolukka-uutekapseleilla nyt yhden kk ajan. 

Täytynee mennä lähitulevaisuudessa kilpirauhaskokeisiin ja ehkä tehdä uusi sylkitesti tälle keväälle. Harmi, ajattelin että olo jo tästä olisi kääntynyt parempaan kun olen voinut nostaa annostani... Asiat ei olekaan niin yksinkertaisia näiden juttujen kanssa! 

Kauhulla odotan siitepölyaikaa, täytyy varmaan lukittautua sisätiloihin kolmeksi kuukaudeksi! Pakomatka Suomesta tekisi hyvää!! Mutta yritetään nyt ottaa päivä kerrallaan..! :)

Health: Haista home!

Äh! Kipeä olo, lämpöilen ja olo on nuutunut...

Eilen pöllyytin miehen ulkoiluvaatteita. Niitä samoja, jotka ovat olleet esillä ja homeen kanssa tekemisissä aiemmin. Niitä ei ole käytetty pitkään aikaan. Huomasin niissä olevan hajun heti kun mies veti niitä päälleen. Pestiin 40°, ei auttanut - haju on vieläkin vaatteissa. Pestiin 60° - vähän parempi mutta hajun haistaa heti kun menee kylpyhuoneeseen, jossa vaatteet ovat kuivumassa. 

Täällä (oletettavasti) puhtaassa asunnossa asuessa oireet ovat hävinneet pikkuhiljaa ja nyt 4 kuukauden jälkeen niitä ei ole juuri ollenkaan. Onkin helppo päätellä oireiden alkuperä. Tällä kertaa ne olivat nuo vaatteet. Niistä täytyy hankkiutua eroon.

Reagoin jo eilen kun nuuskin hajua vaatteista. Mies ei heti uskonut mutta sanoi myöhemmin haistavansa myös jonkin hajun. Nyt minua koskee poskionteloihin. Tuttu tunne. Ei kiitos enää. 

Hemmetti.