..että mitenkä menee?
Ihan hyvin.. ei suurempia ongelmia, mitä nyt eilen söin granaattiomenaa! :D
Tänään taas takaisin ruodussa!
Tällä viikolla tuli ensimmäinen odotettu "retkahdus", nimittäin mummolassa visiitti. Mummo on oppinut gluteenittomista tuotteista leipomaan ja olin jo valmistautunut siihen, että siellä tarjotaan jotain makeaa, enkä ajatellut kieltäytyä.
ma 3.2. -
ti 4.2. -
ke 5.2. -
to 6.2. mustikkapiirakkaa, 2 Mariannea, hedelmäviipaleita
pe 7.2. -
la 8.2. granaattiomena
su 9.2. -
Sinä torstaina tuli siis syötyä mustikkapiirakkaa, hedelmäviipaleita ja 2 mariannekarkkia.
Ja eilen lauantaina jokin mielenhäiriö pakotti minua syömään jääkaapissa ollutta granaattiomenaa. Onneksi voin lohduttautua sillä, että kyseessä oli hedelmä eikä esimerkiksi muu makea herkku! Tänään taas kiltisti sokerittomalla jatketaan.. vielä siis 23 päivää jäljellä. Meinasin kyllä venyttää sitä vielä parilla päivällä koska olen sortunut 2 kertaa. eli 4.3. loppuisi muuten mutta jos jatkaisi vielä 6.3. saakka :) Ei ole oikeastaan tehnyt edes tiukkaa!
 |
| Ulkona on taas jokseenkin synkkää! |
Samalla olen kiinnittänyt huomiota kahvin käyttöön ja se on vähentynyt entisestään. Korkeintaan pikkukuppi per päivä kookosöljyn, kanelin ja vanilijajauheen kanssa! Kahvin tilalle on tullut mm. lakkakääpä- ja pakuritee. Myös maitotuotteet ovat poissa.
Olen myös aloittanut taas liikuntakokeilut!
Kyykkyhaasteen merkeissä aloittelin ja olen kokeillut myös muutamaa kevyttä kävelylenkkiä. Ei ole ihan putkeen mennyt. Lisämunuaisten uupumuksen kanssa liikunta ei oikein ole hyvä juttu. Mutta kun olen saanut luvan jo paljon aiemmin kokeilla niin päätin nyt ottaa härkää sarvista (varovasti) ja tunnustella kuinka paljon liikuntaa keho kestää!
Eräskin iltapäivä lähdin lenkille siinä klo 15 ja kävelin 30 min, tulin sisälle tekemään 100 kpl kyykkyjä enkä nukkunut seuraavana yönä vasta kuin kello 04 jälkeen aamuyöllä. Eli pienet kortisolipiikit tuli otettua. Tänään jumppailin jo klo 11 ; ensin 10 min kävelyä ulkona ja sitten tekemään kyykkyjä 140 kpl sisälle, samalla tein punteilla vähän pystypunnerruksia. Siinä meni varmaan noin 15-20 min. Liian kovaan tahtiin ei voi tehdä kun sykkeet pompsahtaa pienestäkin mutta sain tehtyä ja nyt toivon, että keho rauhoittuu iltaa kohden. Täytyy vielä venytellä... Huomenna eikä ylihuomenna tarvitsekaan siis kuvitella tekevänsä mitään. :)
Että sellaista...ei olekaan niin helppoa toipua tästä lisämunuaisten uupumuksesta takaisin normaaliksi - jos edes pääsen ikinä normaaliksi. Liikuntaa kuitenkin tekisi mieli harrastaa edes hiukan mutta helppoa se ei ole. Täytyy ottaa siis todella varovaisesti, sillä jos se menee yli - se on aivan kamalaa ja se tietää vuodelepoa, joten sitä emme halua! Kyllä se kesäkin siellä mielessä kolkuttelee..eli sitä kohti! ;)
Nyt kynttilöitä päälle, venyttelemään ja tulsiteetä hörppimään - piikkimatolle ennen yöunia ja toivotaan että tänä yönä tulee enemmän unta kuin 3h.
Rauhallista sunnuntai-iltaa!
