Blääh. Olen levännyt ja levännyt mutta myös ulkoillut. Kävely on tällä hetkellä hieman helpompaa - sykkeet eivät käy ihan niin korkealla kuin ennen mutta heti suurempia rehkiessä sykkeet nousevat nopeasti ja laskevat hitaasti, tulee huono olo ja meinaa pyörryttää...
Yritän houkutella miestä huomen aamuksi salille kanssani. Saa vahtia varmuuden vuoksi jos alkaakin heikottaa! Käyn jatkuvasti henkien taistoa siitä, pitäiskö vai eikö pitäisi urheilla. Tyhmä en ole, en aio väkisin vääntää jotain samaan aikaan kun kroppa huutaa että "ei näin" mutta jotakin olisi päästävä pian tekemään ja tolkku tultava näiden sykkeiden osalta. Eihän tässä pääse eteenpäin elämässä kun joka päivä on vain yhtä selviytymistä.
Olen pohdiskellut sitä, miksi olo ei ole korjaantunut...olenko vielä toipumassa? Kuinka home on vaikuttanut terveyteen ja milloin siitä toivun? Onko kilpirauhas-lääkitys kohdallaan? Onko minulla rT3-ongelmaa? Mitä teen väärin? Mitä oikein? Onko päässä vika vai mikä vaivaa? Outoa on myös syövän pelko...joka pyörii mielessä lähes päivittäin.
Vähän aikaa meni taas ihan ok mutta nyt on tullut takapakkia. Olo on jotenkin outo (henkisellä puolella) - vähän surullinen mutta ei kuitenkaan. Ihan kuin tunteet olisi jotenkin tukahdutettu, haikea fiilis. Olen nukkunut huonosti, joten siitäkin voi ongelmat johtua. Elämässä kuitenkin muuten asiat hyvällä tolalla... Mikä liene. Kevätmasennus?
Harmittaa tosi paljon tämä "himmailu"... huono jaksaminen (sykkeiden osalta) jarruttaa ihan arki-askareitakin. Oma rakas mummoni taitaa olla paremmassa kunnossa tällä hetkellä kuin minä itse. Mietin milloin olisi mahdollista edes kävellä reippaasti/normaalisti...??? Saati mennä tanssitunnille tai treenaamaan ihan muuten.
Onneksi lääkäri soittaa maanantaina ja teen hyvällä lykyllä kortisoli-testin huomenna ja saan nekin testit päivitettyä. Testin tilasin siis MDD:ltä! (kuten aina) Täytyy kysellä arvioita missä vika ja mihin suuntaan lähteä Armour-lääkityksen kanssa. Endokrinologi sanoi, että pudota annosta - ja toiset että kokeile nostaa. Katsotaan mikä on lääkärin kanta tähän..luotan kyllä nyt häneen eniten tässä hommassa.
Voihan, mikä valituskirjelmä tästä tuli taas... No mutta ilot ja surut kuuluu elämään ja osa niistä tunkeutuu myös blogin puolelle!! Lupaan ilmoitella myös siitä, kun on hyvä vointi! ;)
Mukavaa ja rentouttavaa lauantaita!
(kaikesta huolimatta...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, kiitos! :)