En oikein tiedä minne purkaisin ikäviä asioita ja fiiliksiä kun tahtoisin blogin olevan positiivisten asioiden paikka. Toisaalta, tämähän on elämääni ja siksi tämänkin kirjoituksen tänne nyt jaan - tällä kertaa hieman apeammissa merkeissä.
Monet vakkari-lukijat varmaan tietävätkin sairaushistoriaa sen verran, että sieltä löytyy astma, Crohnin tauti sekä kilpirauhasen vajaatoiminta höystettynä lievällä lisämunuaisten uupumuksella. Crohnin taudin lääkityksestä olen päässyt eroon ja suurin osa taudin ympärillä olevista asioista on hyvällä tolalla. Ruoka-valiolla (paleo) pidän vatsani/suolistoni kunnossa. Kaksi vuotta Crohnin taudin diagnoosin jälkeen tuli ilmi vajaatoiminta ja korkeat kortisoli-tasot (lisämunuaiset olivat jo hieman uuvahtaneet..). Ei ihmekään jos oli ollut zombie-olo.
Vajaatoimintaan on aloitettu Armour-Thyroid-lääkitys 2011 syksyllä ja ensin se vaikuttikin oikein hyvältä kaikinpuolin. Sitten tulikin asunto-asiat sekä homealtistus, joka vaikeutti terveydentilaa taas merkittävästi. Elimistön stressitila kasvoi lisää. Siitä eteenpäin on menty aallonharjalla ja välillä pohjalla. Lisämunuaisten tukemiseksi on aloitettu DHEA-hormonikorvaushoito sekä muita antioksidantteja tukemaan elimistöä.
Ne ihmiset, jotka sairastavat vajaatoimintaa ymmärtävät kuinka se sairaus muuttaa elämää. Kaikkea siinä. Ei ole kahta samanlaista päivää - ei, ellei se tarkoita väsymystä ja uupumusta. Oloni on toki ollut ajoittain suhteellisen normaalikin mutta aivan viime aikoina vajaatoiminnan oireet ovat taas hidastaneet elämänrytmiä jonkin verran. Toinen asia, joka menoa hidastaa - on korkeat sykkeet. Olen viimeiksi juossut viime heinäkuussa. Sykkeet ovat aivan liian korkeat mihinkään normaali-elämän juttuihin..lenkkeilykin täytyy tehdä hi-taas-ti.
Laboraatio-arvojen mukaan olisin menossa liikatoiminnan puolelle mutta olo sanoo vajaatoimintaa; puhe on takkuista ajoittain, ajatus ei kulje, nukuttaa, jalkoja turvottaa, paino ei tipu, ruokahalu on huono ja näen painajaisia. Onneksi 19.päivä on jälleen aika lääkärille, voi häneltä kysyä taas mielipiteitä kuinka asian kanssa edetään. Lääkitykseen en nyt uskalla koskea, sillä kumpikaan ääripää ei tunnu mukavalta. Endokninologi tosin sanoi, että annosta pitäisi arvojen mukaan laskea mutta funktionaalisen lääkärin mielestä ei lasku nyt kannata sillä se voisi laukaista suuremmat vajaatoiminnan oireet. Hän myös epäili, ettei lääkitys ole oikea.
En tiedä johtuuko pelkotilat terveyden suhteen aiemmista sairauksista vai mistä mutta ei sitä ainenkaan helpottanut viime viikonlopun vatsatauti. Sitä ei ole ollutkaan minulla kuin viimeiksi vuonna 2008. Ahdistunut olo ja pelko voi tosin liittyä myös vajaatoimintaan. Tästäkin on kokemusta.
Ihan muuten suht hyvällä mielellä tässä on menty kokoajan.. Kilpirauhasen kasvaimet sekä aivolisääkkeen kasvain vaivaa mieltäni (liian) monesti. Eniten mietityttää "uusin" ongelmani; Kainalossa on nimittäin tuntunut tämän kevään pehmeä patti. Se samainen kainalo on tuoksahtanut myös enemmän ja nyt se on tullut kokoajan kipeämmäksi. Uusimpana oireena, sitä särkee. Toivon ettei se ole mitään mutta en millään voi enää sulkea taka-alalle fiiliksiä, jotka eivät ole tosiaankaan hyviä!
Huomenna tarkoituksena on tehdä puhelu ja katsoa minne sillä (kirjaimellisesti) pääsee. Ellen pääse tutkimuksiin julkisen puolen kautta, täytyy edetä yksityisen kautta. Tällä kertaa aion vaatia hoitoa julkisella puolella, sillä vatsa-oireiden sekä kilpirauhasen kanssa olen ollut niin "kiltti", etten ole alkanut rähinöimään mutta nyt ei ole enää leikin paikka. En myöskään toivoisi joutuvani odottamaan montaa kuukautta pelkkään ultraääneen.
Tietysti toivon, että ei löydy mitään. Olenkin mielummin luulosairas, kuin epätietoinen jos näistä kahdesta täytyy valita.
EDIT: Mitään ei löytynyt...:)
EDIT: Mitään ei löytynyt...:)
Kaikesta huolimatta... tuntuu siltä, että paremmat päivät ovat edessäpäin.
...kunhan nyt kahlaa tämän(kin) myrskyn läpi.
Mä olen blogini aloittanut sillä ajatuksella että etsin kivoja asioita elämästä. Pääasiassahan niitä löytyykin, mutta kyllä sekaan mahtuu huolta, murhetta ja sairauttakin, se on vaan elämää :)
VastaaPoistaHyvin samanlaiselta kuulostaa sairaushistoriasi kuin minunkin. En ole lukenut blogiasi vielä niin kauan että tietäisin kaiken, mutta pitänee perehtyä vanhoihinkin juttuihisi. Tarinasi voisi olla omasta kynästäni. Mulla on todettu vajaatoiminta v.2000 ja yhtä kauan on tutkittu mahaoireita, mitään syytä tai helpotusta vaan ei ole tähän päivään mennessä löytynyt.
Uskomatonta, että joku luki tämän masentavan kirjoituksen kokonaan... Kiitos kommentistasi :)
PoistaItselle ensimmäinen blogi oli terapiaa ja informaatiota, toinen blogi tietysti sisustusta ja ihania asioita, tässä kolmannessa yritän yhdistää kaikki!
Helpostusta sinne ja voimia asioiden tutkimiseen! :)
Mulla on ollut huhtikuussa kainalokuopassa herneen kokoinen patti, joka on mennyt ja tullut tähän asti epätasaisen tasaisesti. Viime kesänä oli myös järjetön haisu, joka sitten helpottui Vichyn antiperspirantilla. Veikkaisin, että kyseessä on vaan jostain bakteerista johtuva talirauhanen joka on tulehtunut. Kipuja mulla tosin ei ole ollut. Parempi silti varmaan, että ihan heti pian tutkitutat sen patin niin saat lievennystä pelkoihin. Ymmärrän paremmin kuin hyvin ahdistuksen, pelon ja paniikin. Tsemppiä!
VastaaPoistaOi kiitos lohduttavista sanoista/kokemuksistasi!
PoistaJa kiitos tsempeistä! :)
Vaadipa siihen rintaan ultrakuvaus - oireet saattaisivat viitata vaikka kystiin. Itselläni on ollut niitä välillä paljonkin ja molemmissa rinnoissa. Yleensä ne pahemmat vaihtoehdot eivät kai kipuile. Mutta kystat pirulaiset kyllä vihoittelevat.
VastaaPoistaItselläni on fibromyalgia ja kaikki sen ihanat oireet. 7 vuotta sain kuulla, että näihin virusflunssiin nyt vaan liittyy niitä lihaskipuja. Sitten löytyi oikea lääkäri ja oikea reumalääkäri, joka 15 minuutissa osasi diagnoosin tehdä. Helpotti heti. Kun sai tietää, että oli vika jossain muualla kuin päässäni. Sitä nimittäin jo itse ehdin epäillä.
Ja julkiselle sektorille vaadit pääsyä ilman muuta - patti rinnan alueella on tutkittava aina!
Jaksamista taisteluun♥
Ihanaa, että sait syyn oireillesi! Aina on mielestäni parempi tietää kuin pohtia, oli se mitä tahansa.
PoistaKyllä, aion vaatia elleivät ota tosissaan. Sain lääkärille ajan parin viikon päähän.
Kiitos <3
Tämä blogihan on juuri siitä syystä niin mahtava, että täällä yhdistyy kaunis, kiva ja karu elämä. Mulla on myös ollut aikoinani patti kainalossa, joka lähti antibioottikuurilla. Eli joku bakteerijuttu.
VastaaPoistaToivottavasti saisit nuo kilpparioireet pian tasaantumaan, Mua on muuten ahdistanut oman sairauteni kanssa just tuo, että yksi lääkäri sanoo toista ja toinen toista.
Jaksamista!
Voi kiitos <3
PoistaAhaa..aika jännä, tutkittiinko sitä millään lailla silloin?
Se on todella hankalaa välillä mutta yritän aina löytää jonkin kultaisen keskitien ja vertailla lääkäreiden sanomisia ja perusteluja omiin oireisiin. Aika paljon saa tehdä selvitystyötä. Ei vaan millään tahdo tyytyä tälläiseen huonoon oloon niin pakko jatkaa selvittämistä!
No höh, mutta kaikesta huolimatta toivon sinulle iloa ja kevätaurinkoa. Toivotaan että asiat järjestyvät parhain päin. Tai nyt jotenkin päin edes, sellaistahan elämä on <3
VastaaPoistaKiitti :)) Heh, nimenomaan - edes jotenkinpäin!! :) <3
PoistaLuin,ymmärrän!! Voimia. Itsekkin monet sairaudet läpikäynyt,vakituisia lääkityksiä niihin ollut,mutta ihmeparantumisia on tapahtunut. Psyyke vaikuttaa paljon. Nyt ei mitään,ei lääkityksiä,ei oireta. Viimeisin leikkaus tehtiin liian myöhään ja vauroita jäi,mutta niiden kanssa opittu elämään,kudokset palautuu niin hitaasti. Mutta uskon täysin että nekin palautuu ajallaan. En enempää halua asiasta kertoa netissä. Rankkaa on ollut,nyt osaa arvostaa kun saa kävellä,juosta,jaksaa hymyillä ilman kipuja,on rakkaita ympärillä. Rohkeasti kerroit tarinaasi. Tämä on sinun blogi,joten muistahan vastakin kirjoittaa siitä mitä haluat! <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, on tärkeää saada "virtuaali-tukea" <3
PoistaKyllä, itsekin osaan arvostaa sitä kun voi olla normaalisti - edes joinakin päivinä. Elämänilo saa välillä kolauksia mutta olen sellainen ihminen kenellä on maailman halvimmat huvit ja nautin kaikesta kauniista ympärilläni. Niistä imee sitä iloa ja voimaa jaksaa.. odotan kovasti jos pääsisin joskus liikkumaan/urheilemaan!
Aurinkoa ja iloa kevääseen sinulle ja kaikille muillekin! :)
Tsemppiä sinulle! Kun tutkitaan, niin ei tarvitse sitten enää miettiä turhia. Liikaa tulee itsekin kaikkea sairauksia pelättyä.
VastaaPoistaItse olen taas toista kierrosta tutkittavana vatsaoireitten takia. Nyt on labrassa kaikki näytteet, mitä kotona keräsin (tarkempi selostus jätetään tässä kohtaa) ja ensi viikolla menen piikitettäväksi ja sitten katotaankin maksa-, haimaentsyymi-, kilpirauhas, tulehdus- ja ties mitä arvoja. Ja tietty laktoosi ja parikin eri keliakiakoetta. Inhoan verikokeitten ottoa, kun tulee aina huono olo ja verta ei meinaa tulla tarpeeksi. Nyt olen kyllä niin motivoitunut, että. Osa kokeista otettiin jo ekan kerran pari vuotta sitten ja niissä ei ollut kuin himpan koholla crp, mutta ei muuta, vaikka vatsa sekaisin aina. En vain jaksa enää tätä sirkusta sen kanssa. Nyt vuorottelevat hyvät vaiheet ja sitten ihan kamalat. Ihan kamalat on yhtäkuin järkyt ilmavaivat kaikesta mitä syö+ripuli+koko vatsa&suolisto niin kipeänä, että kävelykin sattuu & närästystä & jotain ihme jalkojen riipomista ja kipuilua. En meinaa enää jaksaa tätä. Paras olisi vain tarkka ruokavalio, mutta meinaa kyllästys iskeä ja joskus ei mikään auta. VSL3-maitohappobakteeri tuntui ensin hyvältä, mutta ei nyt kuitenkaan ollut mikään lopullinen ratkaisu.
Turhaahan minä tähän avauduin. Voimia sinulle!
Minulla on ajoittain myös tuollaisia kausia vaikka söin pääsääntöisesti oikein. Suolisto jotenkin eli omaa elämäänsä eikä sille kelvannut jatkuvasti samat ruuat samantyyppisesti laitettuna. Stressi vaikeutti heti vatsan eloa. Esim. Tällä hetkellä syön vain kypsennettyä ruokaa, aamupalalla ja välipaloilla jotain raakaakin mutta aika vähän. Viherpirtelöihin laitan sitten salaattia/viherjauheita.
PoistaTietty D-vitamiini ja muuta lisäravinteet on tärkeitä. Itse sain avun MDD:n labrojen jälkeen jossa tutkittiin suoliston bakteerikanta sekä se mitä hivenaineita, mineraaleja yms. suolistossani on ja mistä on puutetta!
Samanlaisia kipuja oli minullakin silloin nivelissä - kipuilin usein. Myös vedenjuonti ja riittävä hyvän suolan saanti paranti oloa! :) Käytän nyt vahvinta probioottia, jota olen koskaan käyttänyt.
Aina saa avautua kun siltä tuntuu - toivotan sulle tsempit ja kärsivällisyyttä!
Kokeile taas keventää ruokavaliota (muussattuja ruokia, kahvi pois, smoothieita)... Onhan sinulla kaikki viljat ja maitotuotteet pois käytöstä?
Minulla on ollut nyt se ongelma juurikin noiden syömisten kanssa, kun jos tulee huonompi vaihe, niin sitten repsahdan ja tulee syötyä kaikkea epäsopivaa, leipää tms.. Ja toinen paha minulle on kahvi. Jotenkin siitä aamukahvista kahvikoneella on vaan niin vaikea luopua. Kahvi on tosin espressoa ja maito homogenoimatonta luomumaitoa, mutta olisihan se syytä jättää. Muuten en maitoa käytä missään muodossa. Ei kai tässä auta muu kuin vaan jaksaa tsempata ruuan kanssa ja odottaa niitä labratuloksia. Törmäsin myös tärkkelysintoleranssi-termiin ja se onkin mielenkiintoinen aihe kokonaisuudessaan. Itsellä kun nuo entsyymivalmisteet auttavat ainakin jonkun verran.
PoistaHassua, mulla repsahdus tulee jos tuntuu että on "kunnossa", en tosin ole 4 vuoteen repsahtanut viljoihin! :D Liian riskaabelia! ;)
PoistaEspresso on hyvä vaihtoehto kyllä mutta suolistolle kahvi on aika rajua.. itse en juonut akuutissa vaiheessa lähes lainkaan kahvia. Ja jos join oli se todella tummaa - ja laihaa! :D
Kookosöljy ja kaneli on muuten hyvää kahvin kanssa :) (Parisien kahvi on hyvää, samoin arvid nordquist; http://www.arvidnordquist.fi/classic%20kotona-713.aspx-713.aspx, keitinohjeella 1 kuppi puruja, 1,5-2 vettä)
Ps. En olekaan kuullut tuosta termistä!
PoistaTsempataan tsempataan :)